Naantalin kaupungin niittyverkostoanalyysi ja ekologisten yhteyksien tunnistaminen
3.03 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset41
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on kasvava maailmanlaajuinen haaste, jonka taustalla keskeisinä tekijöinä ovat maankäytön muutokset ja kaupungistuminen. Muutokset korostuvat erityisesti kaupunkiympäristöissä, joissa luontoalueiden pirstoutuminen heikentää lajien elinolosuhteita. Pelkkä luontoalueiden määrä ei riitä turvaamaan biodiversiteettiä, vaan keskeistä on niiden ekologinen laatu ja kytkeytyneisyys. Suomessa niityt, erityisesti perinnebiotoopit, ovat monimuotoisia elinympäristöjä, mutta niiden määrä on vähentynyt perinteisen maatalouden muutosten seurauksena. Niittylajien säilyttämiseksi niitä tulee tarkastella osana laajempaa ekologista verkostoa, jonka tunnistaminen ja analysointi tukevat maankäytön suunnittelua ja ekologisten yhteyksien turvaamista.
Tässä tutkielmassa tarkastelin Naantalin kaupungin niittyverkoston rakennetta ja kytkeytyneisyyttä sekä sen kehittämismahdollisuuksia. Tutkimus perustui paikkatietopohjaiseen maisemaekologiseen analyysiin, jossa hyödynsin useista eri lähteistä koottuja aineistoja, kuten maankäyttö- ja maanpeiteaineistoja sekä luontokohteita kuvaavia paikkatietoaineistoja. Luokittelin aineistot niittyverkoston ydin- ja tukialueisiin, minkä jälkeen analysoin niiden pinta-aloja, lukumääriä ja alueellista sijoittumista. Ydinalueista muodostin niittykeskittymiä puskurianalyysin avulla ja tarkastelin niiden välistä kytkeytyneisyyttä graafiteoreettiseen lähestymistapaan ja kustannuspintaan perustuvan verkostoanalyysin avulla. Lisäksi arvioin verkoston kehittämismahdollisuuksia tunnistamalla yhteyksien katkoskohtia ja potentiaalisia kehittämisalueita.
Naantalin niittyverkosto muodostuu erilaisista ydin- ja tukialueista, joiden määrä, koko ja sijoittuminen vaihtelevat alueellisesti. Ydinalueet muodostavat verkoston ekologisesti keskeiset niittymäiset elinympäristöt, kun taas tukialueet koostuvat avoimista ja puoliavoimista ympäristöistä, jotka täydentävät verkoston rakennetta ja tukevat kytkeytyneisyyttä. Tutkimuksessa tunnistin useita niittykeskittymiä, joihin sijoittuu suurin osa ydinalueista. Niittyverkosto ei kuitenkaan muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, vaan se jakautuu alueellisesti erillisiin keskittymiin, jotka voivat paikoin muodostaa laajempia kokonaisuuksia. Keskittymien välinen kytkeytyneisyys vaihtelee alueittain siten, että osa keskittymistä on hyvin kytkeytyneitä, kun taas osa jää eristyneiksi. Näiden alueiden väliset yhteydet ovat myös paikoin pitkiä ja katkonaisia ja kulkevat pääosin tukialueiden kautta. Tämä korostaa tukialueiden merkitystä, mutta viittaa myös yhteyksien heikkoon toimivuuteen. Yhteyksien tarkastelun perusteella tunnistin verkostossa katkoskohtia, ekologisesti heikompia yhteyksiä sekä kehitettäviä alueita, joiden kautta kytkeytyneisyyttä voidaan parantaa.
Tulokset korostavat niittyjen säilyttämisen, hoidon ja ekologisten yhteyksien vahvistamisen merkitystä. Tutkimus tarjoaa paikkatietopohjaista tietoa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja maankäytön suunnittelun tueksi ja auttaa tunnistamaan keskeisiä kehittämiskohteita, kuten yhteyksien katkosalueita ja potentiaalisia uusia niittyalueita. Lisäksi tulokset tukevat Naantalin kaupungin ympäristö- ja ilmasto-ohjelman tavoitteita ja tuovat esiin niittyjen merkityksen osana kaupunkialueiden ekologista verkostoa ja lajien elinmahdollisuuksien turvaamista.
The decline of biodiversity is a growing global challenge, primarily driven by changes in land use and urbanization. These changes are particularly highlighted in urban environments, where the fragmentation of natural areas weakens species’ habitats. The mere amount of natural areas is not sufficient to safeguard biodiversity. The key element is their ecological quality and connectivity. In Finland, meadows are among the most diverse habitats, especially semi-natural grasslands. However, their extent has decreased due to changes in traditional agriculture. To preserve meadow species, they need to be considered as part of a broader ecological network, the identification and analysis of which support land-use planning and the maintenance of ecological connectivity.
In this thesis, I examine the structure and connectivity of the meadow network in the City of Naantali, as well as its development potential. The study is based on a GIS-based landscape ecological analysis using datasets compiled from multiple sources, including land-use and land-cover data and spatial datasets describing natural sites. I classified the data into core and supporting areas of the meadow network and analyzed their size, number, and spatial distribution. I formed meadow clusters from the core areas using buffer analysis and examined their connectivity using network analysis based on a graph-theoretical approach and cost surface analysis. In addition, I assessed the development potential of the network by identifying connectivity gaps and potential development areas.
The meadow network in Naantali consists of several types of core and supporting areas, whose number, size, and spatial distribution vary regionally. Core areas form the ecologically key meadow habitats of the network, while supporting areas consist of open and semi-open environments that complement the network structure and support connectivity. In the study, I identified several meadow clusters that contain most of the core areas. However, the meadow network does not form a coherent whole but is instead divided into regionally separate clusters that may locally form larger entities. Connectivity between clusters varies by region so that some clusters form well-connected systems, while others remain isolated. The connections between clusters are also long and fragmented in places and occur mainly through supporting areas. This highlights the importance of supporting areas but also indicates limited ecological connectivity. Based on the connectivity analysis, I identified connectivity gaps, ecologically weaker connections, and potential development areas through which connectivity can be improved.
The results highlight the importance of preserving, managing and strengthening ecological connectivity in meadows. The study provides spatial information to support biodiversity conservation and land-use planning and helps to identify key development areas, such as connectivity gaps and potential new meadow sites. In addition, the results support the objectives of the City of Naantali’s environmental and climate program and emphasize the role of meadows as part of urban ecological networks and in sustaining species’ habitats.