5.-luokkalaisten itsearvioitu ja mitattu fyysinen toimintakyky

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa 5.-luokkalaisten kykyä arvioida omaa fyysistä toimintakykyään. Lisäksi selvitettiin, onko sukupuolella ja urheiluseuraharrastuneisuudella yhteyttä kykyyn itsearvioida fyysistä toimintakykyä. Fyysisten ominaisuuksien itsearviointia edellytetään jo osaksi liikuntaoppiaineen arviointiperusteita perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. On aiheellista selvittää, kuinka todenmukaisesti oppilaat itse osaavat arvioida omaa fyysistä toimintakykyään. Tämä tutkimus oli määrällinen poikkileikkaustutkimus. Tutkimukseen osallistui 77 varsinaissuomalaista 5.-luokkalaista. Tutkittavat osallistuivat valtakunnallisiin fyysistä toimintakykyä mittaaviin Move!-mittauksiin sekä täyttivät tutkimusta varten luodun itsearviointikyselyn. Tässä tutkimuksessa fyysinen toimintakyky jaettiin kuuteen osaan Move!-mittausosioita mukaillen: kestävyyskunto, jalkojen voima, välineenkäsittelytaito, keskivartalon voima, käsien ja ylävartalon voima sekä liikkuvuus. Aineistoa analysoitiin käyttämällä Mann-Whitneyn U-testiä ja Wilcoxonin testiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että 5.-luokkalaisilla oli keskimäärin tapana yliarvioida omaa fyysistä toimintakykyään. Hyvän fyysisen toimintakyvyn omaavat osasivat arvioida fyysistä toimintakykyään heikon fyysisen toimintakyvyn omaavia paremmin. Sukupuolella ei näyttäisi olevan juurikaan merkitystä suhteessa kykyyn arvioida omaa fyysistä toimintakykyä. Urheiluseuraharrastuneisuus näkyi positiivisesti Move!-mittaustuloksissa, mutta itsearviointikykyä se ei juurikaan lisännyt. Tämän tutkimuksen tulosten myötä voidaan todeta, että 5.-luokkalaisten käsitys omasta fyysisestä toimintakyvystä on pääsääntöisesti korkeampi kuin mitattu. Jatkossa olisikin mielekästä selvittää, miten liian itsevarma käsitys omasta fyysisestä toimintakyvystä vaikuttaa esimerkiksi lapsen liikuntatottumuksiin.