Työn imu ei ole sattumaa : Tunneälykkään esihenkilötyön ja työn imun välinen yhteys eri vaikutusmahdollisuuksien tasoilla

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella tunneälykkään esihenkilötyön yhteyttä työntekijöiden kokemaan työn imuun suomalaisessa työelämässä. Samalla tutkin, eroaako yhteys työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien eri tasoilla. Tutkielmaan sain idean ajankohtaisesta keskustelusta työhyvinvoinnin edistämisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä muuttuvassa työelämässä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu työn vaatimusten ja voimavarojen malliin (JD-R-malli), jonka mukaan työn voimavarat edistävät työn imun syntymistä motivaatioprosessin kautta (Bakker & Demerouti, 2007; Schaufeli, 2017). Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään Golemanin (1998) tunneälykkään johtamisen mallia, jonka mukaan esihenkilön itsetuntemus, itsesäätely, motivaatio, empatia ja sosiaaliset taidot ovat keskeisiä tehokkaan johtamisen ulottuvuuksia. Vaikutusmahdollisuudet ymmärretään työssä keskeisenä voimavarana, joka liittyy työntekijän kokemaan autonomiaan ja osallistumiseen. Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena analyysina käyttäen Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön keräämää Työolobarometri 2022 -aineistoa. Aineisto koostuu suomalaisista palkansaajista, ja analyysissa hyödynnetään summamuuttujia, jotka kuvaavat työn imua, tunneälykästä esihenkilötyötä sekä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Keskeisenä analyysimenetelmänä käytetään ristiintaulukointia, jossa käytän työn imua selitettävänä tekijänä ja tunneälykästä esihenkilötyötä selittävänä tekijänä. Vaikutusmahdollisuuksia käytetään ryhmittelymuuttujana, jonka avulla yhteyksiä tarkastellaan erikseen eri ryhmissä. Tutkimuksen tulokset osoittavat selkeän ja tilastollisesti merkitsevän yhteyden tunneälykkääksi koetun esihenkilötyön ja työn imun välillä. Työn imu on yleisempää niiden työntekijöiden keskuudessa, jotka kokevat esihenkilönsä tunneälykkääksi, kun taas matala työn imu korostuu ryhmissä, joissa esihenkilön tunneäly koetaan heikoksi. Lisäksi tulokset osoittavat, että tunneälykkään esihenkilötyön ja työn imun välinen yhteys vaihtelee vaikutusmahdollisuuksien eri tasoilla. Yhteys on selkein tilanteissa, joissa työntekijöillä on paljon vaikutusmahdollisuuksia ja esihenkilö koetaan tunneälykkääksi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että esihenkilön tunneälykkäällä toiminnalla on keskeinen rooli työntekijöiden työn imun kannalta. Lisäksi tulosten perusteella vaikutusmahdollisuudet toimivat kontekstitekijänä, jonka puitteissa tämä yhteys ilmenee eri tavoin. Tulokset tukevat näkemystä siitä, että työn imu rakentuu useiden työn voimavarojen yhteisvaikutuksesta, eikä yksittäinen tekijä selitä ilmiötä yksinään. Tulokset korostavat erityisesti esihenkilötyön merkitystä tilanteissa, joissa työympäristön vaikutusmahdollisuudet ovat rajallisia.