Pelin, pelaaminen ja säännöt : Formalistisen pelimääritelmän ongelmat ja puolustus

Abstract

Mitä ovat pelit ja kuinka voidaan erotella pelaaminen muunlaisesta toiminnasta? Filosofi Ludwig Wittgenstein kehotti tarkastelemaan pelejä perheyhtäläisyyksien kautta, jolloin peleistä voidaan havaita jotain samankaltaisuuksia ja yhtäläisyyksiä, mutta pelejä ei voida määritellä täsmällisesti omaksi luokakseen. Tässä tutkielmassa pyrin esittämään, että pelit voidaan määritellä tarkasti ja pelaaminen itsessään on olennainen osa pelejä. Lähtökohdaksi otan filosofi Bernard Suitsin kirjassaan The Grasshopper esittämän formalistisen määritelmän peleille. Pääpiirteissään pelaaminen on Suitsin mukaan jonkin ylimääräisen, ei-välttämättömän esteen tai vaikeuden ylittämistä tai saavuttamista vain sen vuoksi, että se on olennaista itse toiminnalle. Osana pelien määrittelyä esittelen myös John Searlen jaottelun säätelevistä ja konstitutiivisista säännöistä, sillä jaottelu selventää hyvin sitä, miten pelien säännöt eroavat muunlaisista normatiivisista säännöistä Suitsin yritys määritellä pelit on kohdannut julkaisustaan lähtien paljon vasta-argumentteja ja kritiikkiä, joten tuon tutkielmassa esille keskeisimmät Suitsin määritelmää horjuttavat tekijät, jotka liittyvät sääntöjen tahalliseen rikkomiseen, episteemiseen onnekkuuteen ja päämääriin sitoutumattomuuteen. Vasta-argumenttien tarkoituksena on tuoda esille se, että Suitsin alkuperäinen määritelmä ei voi pitää paikkaansa ilman, että määritelmään lisätään premissejä. Esitetyn kritiikin jälkeen esitän jokaiseen kritiikin kohtaan vasta-argumentin, jolla pyrin puolustamaan alkuperäistä määritelmää uusin premissein. Lopuksi määrittelen uuden tiedon valossa pelit niin, että määritelmä pystyy paremmin vastaamaan esitettyyn kritiikkiin.