Sosiaalisten verkostojen yhteys sotilasmuusikoiden harjoitteluun ja motivaatioon

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää sosiaalisten verkostojen yhteyttä sotilasmuusikoiden kehitykseen. Muusikon kehittyminen ammattilaiseksi tapahtuu kolmen kehitysvaiheen kautta: soittoharrastuksen alkuvaihe, tarkoituksellinen harjoittelu ja ammattilaisuus. Kehittyminen aloittelevasta soittajasta ammattimuusikoksi vaatii motivaatiota ja vuosikausien määrätietoista harjoittelua. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten sosiaaliset verkostot ovat tukeneet sotilasmuusikoiden harjoittelua ja motivaatiota uran eri vaiheissa. Kyseessä on monimetodinen tutkimus, jossa tutkitaan määrällisesti sotilasmuusikoiden sosiaalisia verkostoja ja laadullisesti millaista tukea sosiaaliset verkostot ovat tarjonneet muusikoiden kehittymiselle. Aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksän sotilasmuusikkoa. Aineisto analysoitiin verkostoanalyysin avulla sekä käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Sotilasmuusikoiden sosiaaliset verkostot koostuivat opettajista, perheenjäsenistä ja vertaisista. Osallistujien verkostot erosivat laajuudeltaan ja sisällöltään, osa haastateltavista korosti opettajilta saatua tukea, osa vertaisilta. Muusikoiden kehitystä tukevat sosiaaliset verkostot vaihtelevat uran eri vaiheissa. Alkuvaiheessa perheen tuki on tärkeää, mutta sen vaikutus vähenee kehityksen myöhemmissä vaiheissa. Soitonopettajat, vertaiset sekä erilaiset yhtyeet ovat tärkeimmät muusikon kehitystä tukevat sosiaaliset toimijat. Soitonopettajien tuki on tärkeää erityisesti harjoittelun kannalta, yhtyeiden jäsenten ja vertaisten tuki on puolestaan tärkeää motivaation kannalta. Asiantuntevan opettajan ja tavoitteellisen ja säännöllisen yhteissoiton yhdistelmä tarjoaa aineiston perusteella merkittävää tukea muusikon kehitykselle.