"Musiikkibisnes on rikki, ja kaikki voivat pahoin" : Suomalaisartistien uupumuskertomukset tähtikuvan ja musiikkiteollisen uupumusdiskurssin rakentajina

Abstract

Tutkielmassa käsitellään sanoma- ja aikakauslehdissä rakentuvia suomalaisartistien uupumuskertomuksia, keskittyen etenkin kahteen tapausesimerkkiin, Ibeen ja Mirellaan. Artisteihin kohdistuva aineisto muodostuu pitkistä henkilökuvista ja lyhyemmistä uutisjutuista. Analyysiin tuodaan syvyyttä käsittelemällä tapausesimerkkien lisäksi muita artistien uupumisongelmaa ja musiikkiteollisuuden ongelmallisia rakenteita sivuavia uutisia. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, miten uupumiskertomukset toimivat artistien tähtikuvan ja musiikkiteollisen uupumis- sekä rakennediskurssin rakentajina.

Tutkielman teoriapohja nojaa vahvasti tutkija Richard Dyerin tähtitutkimukselliseen teoriaan, jonka avulla avataan tähteyden ja tähtikuvan käsitteitä. Koska tutkielmassa analysoidaan artistien mediassa rakentuvaa tähtikuvaa, on erityisen kiinnostuksen kohteena median rooli tähteyden muodostumisessa. Tutkielmassa tuodaan esiin, että tähtikuvaa rakennetaan tarinoilla ja tarinoita tarinallisen journalismin kautta. Tarinallisen journalismin teoriassa nojataan etenkin Maria Lassila-Merisalon perusteokseen Tarinallinen journalismi (2020). Teorian avulla selitetään, miksi uupumuskertomukset toimivat niin hyvänä pohjana tarinallisen journalismin kirjoittamiseen ja niin hyvinä tähtikuvan muokkaajina ja rakentajina. Tutkielmassa tarkastellaan myös artistien uupumuskertomusten yhteiskunnallista vaikuttavuutta: minkälaista kritiikkiä niissä esiintyy valtaapitäviä ja instituutioita kohtaan ja miten ne jäsentävät ja rakentavat sosiaalista todellisuuttamme. Uupumuskertomusten yhteiskunnallista vaikuttavuutta analysoidaan kriittisen diskurssianalyysin menetelmin.

Tutkielmassa osoitetaan, että artistien uupumuskertomukset rakentuvat mediassa toisistaan todella poikkeavin keinoin. Tutkielman keskeisenä löydöksenä kuitenkin esitetään, että artistien uupumuskertomusten kohdalle ei ole niinkään väliä, millä tavalla niitä mediassa rakennetaan tai pääseekö artisti olemaan itse äänessä, vaan ne rakentavat joka tapauksessa samalla tavalla artistien tähtikuvaa ja yhtenäistä uupumisdiskurssia.