"Matkalla ollaan, mutta ei valmiita lähellekään" - Kokemusasiantuntijoiden ajatukset osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista lastensuojelun kokemusasiantuntijatyössä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden kokemuksia osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista kokemusasiantuntijatyössä. Asiakaslähtöisyys on muodostunut tärkeäksi arvoksi ja toimintaperiaatteeksi lastensuojelussa. Asiakaslähtöisyyden ajatukseen vahvasti nojaavassa lastensuojelun kokemusasiantuntijuudessa on viime vuosien aikana tapahtunut runsaasti kehitystä. Kokemusasiantuntijoita on alettu enenevissä määrin ottaa osaksi lastensuojelutyötä sekä sen kehittämistä. Tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa siitä, miten kokemusasiantuntijoita otetaan tänä päivänä osaksi lastensuojelua ja sen kehittämistä sekä nostaa esille koettuja kehittämistarpeita.

Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa järjestöjen piirissä toimivaa lastensuojelun kokemusasiantuntijaa. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Pro gradu -tutkielman tulokset osoittavat, että kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemus kokemusasiantuntijatyössä jää välillä puuttumaan. Kokemusasiantuntijat kohtaavat toiminnassa epämieluisia asenteita sekä arvostuksen puutetta ammattilaisten suunnalta, joiden vuoksi osallisuuden kokemus ei pääse syntymään. Lisäksi kokemusasiantuntijat törmäävät työssään niin sanottuun näennäiseen osallisuuteen, joka ei mahdollista aidon osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien kokemuksen muodostumista. Haastatellut kokemusasiantuntijat kokevat heillä olevan vaikutusmahdollisuuksia kokemusasiantuntijatoiminnassa. Tulokset osoittivat kuitenkin, ettei kaikilla lastensuojelun kokemusasiantuntijoilla ole samanlaisia mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Tulokset kuvastavat myös lastensuojelun kokemusasiantuntijuudessa vuosien varrella tapahtunut kehitystä nostaen kuitenkin esille olemassa olevia kehitystarpeita.

Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta se, että tällä hetkellä olemassa olevat lastensuojelun kokemusasiantuntijuuden käytännöt ja rakenteet vaativat kehittämistä, jotta kokemusasiantuntijoiden osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet pääsisivät toteutumaan paremmin. Tämän kaiken voi nähdä olevan yhteydessä siihen, että kokemusasiantuntijoiden osallistaminen on suhteellisen uusi toimintamalli suomalaisessa lastensuojelussa. Kokemusasiantuntijoita otetaan aikaisempaa enemmän osaksi lastensuojelutyötä, mutta osallisuus ei tästä huolimatta aina toteudu riittävällä tavalla tai osallistujalle ei muodostu kokemusta osallisuudesta.