Äidin psyykkisen oireilun ja parisuhdetyytymättömyyden yhteydet lasten vuorokausikortisolituotantoon kotihoidossa ja varhaiskasvatuksessa

Abstract

Liiallinen ja toistuva stressitekijöille altistuminen voi vaikuttaa lapsen stressinsäätelyjärjestelmien kehittymiseen ja on yhteydessä moniin sairauksiin ja käyttäytymisen sekä tunnetason ongelmiin. Stressaavaksi tai kuormittavaksi koetussa tilanteessa erittyy stressihormoneja, kuten kortisolia, ja useat stressitutkimukset keskittyvätkin kortisolitasojen mittaamiseen. Varhaiskasvatus muodostaa tärkeän hoitoympäristön suurelle osalle lapsista ja myös kotihoito on yleistä etenkin Suomessa pienimpien lasten kohdalla. Tämä tutkimus jatkaa Tervahartialan ym. (2019) tutkimusta, jossa vertailtiin kotihoidossa olevien suomalaislasten kortisolitasojen vuorokausivaihtelua varhaiskasvatuksessa olevien lasten vastaaviin tasoihin ja havaittiin, että kotihoidossa olevilla lapsilla oli keskimäärin korkeammat kortisolitasot, ja vaihtelu kortisolitasoissa oli suurempaa kuin varhaiskasvatuksessa olevilla lapsilla. Vastaavissa tutkimuksissa ei ole aiemmin ollut mukana kotihoidossa olevien lasten vertailuryhmää, joten kotihoitoon osallistuvien lasten stressinsäätelyyn vaikuttavia tekijöitä, kuten vanhempien mielenterveyttä, ei ole juuri tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, ovatko äidin psyykkinen oireilu ja parisuhdetyytymättömyys yhteydessä lapsen vuorokausikortisolituotantoon kotihoidossa ja varhaiskasvatuksessa ja selittävätkö ne Tervahartialan ym. (2019) tutkimuksessa havaittuja kotihoidossa olevien lasten korkeampia kortisolitasoja.

Tämä tutkimus tehtiin osana FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksen päivähoito-osatutkimusta. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahden vuoden ikäisten lasten vuorokausikortisolituotantoa sekä sen yhteyttä äidin psyykkiseen oireiluun ja parisuhdetyytymättömyyttä. Tutkimuksessa oli mukana 181 äiti-lapsiparia, joista 88 oli päiväkotiryhmässä ja 93 kotihoitoryhmässä. Vuorokausikortisoliarvoja mitattiin kahden vuoden ikäisiltä lapsilta kahden mittauspäivän aikana kerätyistä sylkinäytteistä. Lasten kortisoliarvoista laskettiin keskiarvoistettu pinta-alamitta, niin sanottu AUC-arvo, joita käytettiin tämän tutkimuksen analyyseissä. Äidin psyykkistä oireilua mitattiin EPDS-masennuskyselyllä ja SCL -90-ahdistuskyselyllä mitattujen oiresummien keskiarvosta. Parisuhdetyytymättömyyttä mitattiin RDAS-kyselylomakkeella.

Tulokset osoittivat, ettei äidin psyykkinen oireilu ollut yhteydessä lapsen vuorokausikortisolituotantoon. Sen sijaan äidin korkeampi parisuhdetyytymättömyys oli yhteydessä lapsen matalampiin vuorokauden aikaisiin kokonaiskortisolitasoihin toisena mittauspäivänä. Yhteys ei riippunut siitä, oliko lapsi kotihoidossa tai varhaiskasvatuksessa. Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä. että etenkin perhesuhteisiin liittyvillä vanhemman kokemuksilla saattaa olla merkitystä lapsen stressinsäätelyn kannalta. Tutkimus myös tuo esiin etenkin erilaisten hoitoympäristöjen kontekstitekijöiden merkityksen lapsen stressinsäätelyn tutkimuksessa.