Omnibus uhkaa : tutkielma Euroopan komission muutosehdotusten mukaisen yritysvastuudirektiivin mahdollisuuksista tukea EU:n ilmastotavoitteita

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on 25.7.2024 voimaan astunut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1760 yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (jäljempänä "yritysvastuudirektiivi") ja siihen kohdistuvat Euroopan komission esittämät muutosehdotukset. Tutkielman tarkoituksena on arvioida, miten komission esittämät Omnibus-paketin muutosehdotukset EU:n yritysvastuudirektiiviin vaikuttavat direktiivin kykyyn tukea EU:n ilmastotavoitteita. Yritysvastuudirektiivi on hankkeena kunnianhimoinen ja se muodostaa ensimmäisen EU-tasoisen, kaikkia jäsenvaltioita sitovan sääntelykehyksen, joka velvoittaa yrityksiä ehkäisemään toimintaketjujensa kielteisiä ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia. Osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa direktiivin tarkoituksena on tukea EU:n velvoittavia ilmastotavoitteita, joista keskeisin on Euroopan ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Kuitenkin vain kolme kuukautta direktiivin voimaantulon jälkeen komissio ilmoitti suunnitelmastaan keventää yritysvastuusääntelyä Omnibus-paketilla. Tutkielman metodologinen lähestymistapa perustuu lainoppiin ja de lege ferenda -tutkimukseen. Keskeisimpänä analyysimenetelmänä käytetään tavoite-keino-analyysiä, jonka avulla arvioidaan, miten yritysvastuudirektiiviin ehdotetut muutokset vaikuttavat direktiivin mahdollisuuksiin tukea EU:n ilmastotavoitteita. Tutkielmassa perehdytään alkuperäisen yritysvastuudirektiivin asettamaan ympäristövastuun tasoon ja suoritetaan vertailuarviointi alkuperäisen direktiivin säännösten ja muutosehdotusten mukaisten säännösten välillä. Tutkielman keskeinen havainto on, että muutosehdotukset heikentävät yritysten ympäristövastuuta ja tämän myötä yritysvastuudirektiivin mahdollisuuksia tukea EU:n ilmastotavoitteita. Yritysten ympäristövastuun kannalta merkittävin velvoite, ilmastosiirtymäsuunnitelma, menettää muutosehdotusten myötä oikeudellisen sitovuutensa, direktiivin asettama huolellisuusvelvoite rajataan koskemaan vain suoria liikekumppaneita, ja maksimiharmonisoinnin myötä rajatusta huolellisuusvelvoitteesta tulee jäsenvaltioita sitova yritysten ympäristövastuun yläraja. Kun ilmastosiirtymäsuunnitelman sitovuus lievenee ja huolellisuusvelvoite rajataan jäsenvaltioita sitovalla tavalla, kasvaa epävarmuus velvoitteiden tehokkuudesta. Direktiivin alkuperäinen potentiaali toimia osana EU:n ilmasto- ja ympäristöstrategiaa jää muutosehdotusten myötä yritysten oman halukkuuden ja jäsenvaltioiden oman sääntelyn varaan, jättäen direktiivin lopullisen version kauas sen alkuperäisistä tavoitteista. Vaikka käynnissä oleva Euroopan komission, neuvoston ja parlamentin neuvotteluprosessi Omnibus-paketin tarkasta sisällöstä osoittaa, että komission esittämät muutosehdotukset tullaan mitä todennäköisimmin saattamaan voimaan, esitetään tutkielmassa kolme keskeistä muutosehdotusta Omnibus-pakettiin. Jotta direktiivin tavoite tukea EU:n ilmastotavoitteita täyttyisi, tulisi ilmastosiirtymäsuunnitelmaa koskevaan velvoitteeseen liittää alkuperäisen direktiivin mukaisesti yrityksiä sitova täytäntöönpanovelvollisuus, direktiivin asettama huolellisuusvelvoite tulisi ulottaa alkuperäisen direktiivin lailla myös välillisiin liikekumppaneihin, eikä rajatusta huolellisuusvelvoitteesta tulisi tehdä jäsenvaltioita sitova.