”Nää ihmiset tekee nyt valtavia uhrauksia sen eteen, että he sais työskennellä kätilönä” : Kätilöiden kokemuksia synnytystoiminnan lakkauttamisesta

Abstract

Synnytysyksiköiden lakkauttamisen ja synnytysten hoidon keskittämisen tiedetään lisäävän raskaana olevien stressiä sekä lasta odottavien perheiden eriarvoisuutta ja huolta terveyspalveluihin pääsemisen osalta. Lisäksi yksiköiden lakkauttamisen on arvioitu lisäävän synnytyspelkoa sekä saattavan vaikuttaa negatiivisesti yleiseen syntyvyyteen. Kätilöiden ääni synnytystoiminnan lakkauttamiseen liittyvien kokemusten osalta on jäänyt vähäiseksi, eikä lakkauttamisen merkityksestä kätilöille tai heidän työhönsä ole juuri tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kätilöiden kokemuksia synnytystoiminnan lakkauttamiseen liittyen.

Tämä laadullinen tutkimus toteutettiin haastattelemalla suomalaisia kätilöitä (n=13), jotka olivat työskennelleet vuonna 2020 tai sen jälkeen lakkautetuissa synnytysyksiköissä. Haastateltavat rekrytoitiin tarkoituksenmukaisella ja lumipallo-otannalla. Synnytystoiminnan lakkauttamiseen liittyviin ajallisiin teemoihin (tieto synnytystoiminnan lakkauttamisesta, sulkemisprosessi, lakkauttamisen jälkeinen aika, tämänhetkiset tunteet) pohjautuvat yksilöhaastattelut toteutettiin syyskuun 2025 ja tammikuun 2026 välisenä aikana etäyhteyden välityksellä. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.

Tutkimukseen osallistuneet kätilöt olivat keskimäärin 46-vuotiaita (vaihteluväli 27–57 vuotta), ja työkokemusta kätilönä heillä oli keskimäärin 16 vuotta (vaihteluväli 2–33 vuotta). Tutkittavat olivat kahdesta lakkautetusta synnytysyksiköstä. Suurin osa jatkoi lakkautuksen jälkeen kätilön työtehtävissä eri yksikössä. Tulokset osoittavat kätilöiden kokevan synnytystoiminnan lakkauttamisen huomattavana emotionaalisena taakkana liittyen lakkautuksen toteuttamiseen, omaan ammatti-identiteettiin, naisiin ja perheisiin kohdistuvaan huoleen, lakkautettavan synnytysyksikön koettuun merkityksellisyyteen sekä lakkautusta seuranneeseen uuteen elämänvaiheeseen. Kokemukset lakkautusprosessin toteuttamisesta olivat ristiriitaisia, ja niissä korostui työnantajan toiminnan merkitys toteutuksen onnistumisessa. Tulosten perusteella kätilöt eivät koe lakkautuksella olevan myönteisiä vaikutuksia naisille ja perheille, ja sen nähdään heikentävän koko terveydenhuoltojärjestelmää niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Synnytystoiminnan lakkauttamisen voidaan tulkita johtavan kätilöiden merkittävään elämänmuutokseen ja oman työuran uudelleenarviointiin.

Kätilöiden kokemukset oman työyksikön lakkauttamisesta korostavat työntekijöiden psykososiaalisen tuen huomioimisen tarvetta sekä ammattitaitoisen muutosjohtamisen merkitystä muutosprosesseissa. Tulokset osoittavat lisäksi, että kätilöt kantavat huomattavaa huolta lasta odottavien perheiden hyvinvoinnista sekä naisten ja lasten oikeuksista. Kätilöiden kokemustieto tarjoaa hoitotieteellisesti merkittävän näkökulman synnytysten hoidon keskittämisen arviointiin.

Closing maternity units and centralizing maternity care are known to increase stress among pregnant women and to exacerbate inequality and concerns among expectant families regarding access to health care. Furthermore, the closure of units is estimated to increase fear of childbirth and potentially have a negative impact on the overall birth rate. Midwives’ voices regarding their experiences with the closure of maternity units have been relatively silent, and there is a lack of research on the significance of these closures for midwives or their work. The purpose of this study was to describe midwives’ experiences of maternity unit closures.

This qualitative descriptive study was conducted by interviewing Finnish midwives (n=13) who had worked in maternity units closed down in 2020 or later. The participants were recruited using purposive and snowball sampling. Individual interviews based on temporal themes related to the closure of maternity units (notification of closure, the closure process, the post-closure period, current feelings) were conducted remotely between September 2025 and January 2026. The data were analyzed using qualitative content analysis.

The participating midwives were on average 46 years old (range 27–57 years) and had an average of 16 years of work experience as a midwife (range 2–33 years). The participants were from two closed maternity units. The majority continued working as midwives in a different unit after the closure. The results indicate that midwives experience the closure of maternity units as a substantial emotional burden related to the implementation of the closure, their own professional identity, concern for women and families, the perceived significance of the maternity unit being closed, and the new phase of life following the closure. Experiences in implementing the closure process were controversial and emphasized the importance of the employer’s role in the success of the implementation. On the basis of the findings, midwives do not consider the closure to have positive impacts on women and families, and it is perceived as weakening the entire healthcare system – both in the short and long term. The discontinuation of maternity services can be seen as leading to a significant change in midwives’ lives and a re-evaluation of their careers.

Midwives’ experiences of the closure of their work units underline the need to ensure psychosocial support for employees and the importance of professional change management in transition processes. The results also indicate that midwives have substantial concerns regarding the well-being of expectant families and the rights of women and children. The midwives’ experiential knowledge offers a valuable nursing science perspective for evaluating the centralization of maternity care.