Rakennus kiinteistön ainesosana

Abstract

Tutkielma tarkastelee rakennusta kuuluvuutta kiinteistöön ainesosana ja miten ainesosasuhde muovaantuu eri tilanteissa. Ainesosasuhteen olemassaolo on tietyissä tilanteissa epäselvä ja toisissa vielä kokonaan lainsäädäntöä tai korkeimman oikeuden ratkaisua vailla. Tarkoituksena on tarkastella tätä problematiikkaa voimassa olevan oikeuden ja varsinkin oikeuskäytännön luomien ainesosaoppien avulla. Rakennuksen kuuluvuudella kiinteistöön on suuri merkitys muun muassa kiinteistön arvoon ja siten sen vakuuskäytön mahdollisuuksiin. Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen eli tutkin voimassa olevan oikeuden sisältöä eri lainopillisten tulkintametodien avulla. Lisäksi selvitän ainesosaopin sisältöä käsitellen relevantteja korkeimman oikeuden ratkaisuja ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjä kannanottoja aiheesta. Tutkielma keskittyy seuraaviin kolmeen tilanteeseen; rakennus toisen maalla, käyttöoikeuden eli maanvuokraoikeuden vuokra-alueella oleva rakennus ja rakennukseen kohdistuvien oikeuksien kirjaamismahdollisuudet. Nämä kolme tilannetta ulottuvuuksineen ovat myös samalla tutkielman rajaus. Rajaan myös ainesosasuhteen tarkastelun hallinnanjakosopimuksen osalta ulos tutkielmastani. Tutkielmani osoittaa, ettei tutkimuskysymykseen ole yleispätevää yhtä vastausta, vaan vastaus on riippuvainen kyseisen tapauksen olosuhteista. Nämä olosuhteet määrittävät myös löytyykö ratkaisu lainsäädännöstä, korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä vai onko kyse kokonaan vielä vieraasta tilanteesta, jonka ratkaisemiseen ei ole otettu kantaa. Näin ollen rakennuksen ainesosasuhteen arvioiminen voi vaatia erityistä tarkkuutta ja ainesosaoppia koskevan sääntelyn hahmottamista, jotta sivullissuojakysymykset eivät pääse yllättämään. Kaikissa tilanteissa edes näiden ymmärtäminen ei riitä, koska tilanne voidaan ratkaista täysin uudella korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä.