Vakavan kansainvälisen rikoksen kieltäminen : Millainen uudesta laista tuli?

Abstract

Kirjoitus tarkastelee uutta rikoslain kriminalisointia vakavan kansainvälisen rikoksen kieltäminen (ns. kieltämisrikos), joka astui voimaan 26.1.2026 lailla 8/2026 ja sisältyy nyt rikoslain 11 lukuun (10 b §). Uuden kriminalisoinnin taustalla vaikutti vahvasti kansainvälinen paine, tärkeimpänä EU:n komission Suomea vastaan aloittama rikkomusmenettely. Uusi laki voidaan kategorisoida ns. repressiiviseksi muistilaiksi, joka tarkoittaa sitä, että lailla suojataan jonkin historiallisen tapahtuman muistoa siten, että ”väärin muistamisesta” seuraa rangaistus, tässä tapauksessa rikosoikeudellinen sellainen.

Kyseessä on rikos, jota voidaan pitää sananvapausrikoksena: siis rikoksena, johon syyllistytään sananvapautta käyttämällä. Kieltämisteko voidaan lisäksi nähdä kiihottamisteon erityisenä muotona. Lainvalmisteluasiakirjoissa ja oikeuskäytännössä fokus on ollut nimenomaisesti holokaustin kieltämisessä, jota voidaankin pitää kieltämisrikoksen tyyppitapauksena. Laki on säädetty neutraaliksi siten, että se suojaa myös monien muiden vakavien kansainvälisten rikosten muistoa, kuten Ruandan tai Jugoslavian kansainvälisten tuomioistuinten toteamia rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Kirjoitus keskittyy lainvalmisteluaineistoon ja tarkastelee lainsäädäntöprosessia sekä nostaa esiin muutaman ongelmakohdan uudessa laissa, jotka voivat merkitä ristiriitaa EU-oikeuden kanssa.

Kirjoitus tarkastelee myös holokaustin kiistämisen suhdetta sananvapauteen. Käytännössä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että holokaustin kieltäminen ei ole koskaan hyväksyttävää puhetta, usein sen vuoksi, että teon taustalla on yleensä esimerkiksi kansallissosialistisen ideologian levittämisen tarkoitus. Tuomioistuimen linja muihin vakaviin kansainvälisiin rikoksiin on epävarmempi: Perinçek v. Sveitsi (2015) tapauksessa tuomioistuin katsoi, että turkkilaispoliitikon sananvapautta oli loukattu, kun hänet oli tuomittu Armenian kansanmurhan kieltämisestä. Armenian kansanmurha ei ole kuitenkaan täysin verrannollinen esimerkiksi Ruandan tai Srebrenican kansanmurhaan muun muassa sen vuoksi, ettei Armenian tapahtumista ole vastaavaa yleisesti hyväksyttyä lainvoimaista tuomiota. Epävarmaa on, miten EIT suhtautuisi esimerkiksi Ruandan kansanmurhan kiistämistä koskevaan valitusasiaan ja mikä, jos mikään, merkitys EU:n puitepäätöksellä tällöin olisi.