Sijamuotojen muodon ja merkityksen opettaminen yläkoulun oppikirjoissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin sijamuotojen opettamista yläkoulun oppikirjoissa. Sijamuoto-opetus on nähty luetteloivana ja normatiivisena, ja se on saanut kritiikkiä niin oppilaiden kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Tutkin, millaisia suosituksia pedagogisessa kieliopissa annetaan sijamuoto-opetukseen ja miten nämä suositukset näkyvät oppikirjoissa. Analysoin sekä oppikirjatekstiä että -tehtäviä. Opetustekstissä tarkastelen, miten sijamuotoihin johdatellaan sekä millaisia merkityksiä ja merkityskategorioita sijamuodoille annetaan. Tehtävissä tutkin taas tehtävien luonnetta ja yleisyyttä eri oppikirjasarjojen välillä. Tutkimusmetodina käytän laadullista sisällönanalyysia, jolloin päähuomionani ovat opetuksen sekä tehtävien sisältö ja luonne. Käytän oppikirjasarjoina Särmää (Otava), Kärkeä (Sanoma Pro) ja Tekstitaituria (Sanoma Pro). Hyödynnän Tekstitaiturista niin 2004 kuin 2014 opetussuunnitelmien alla ilmestyneitä kirjasarjoja, jotta voin tarkastella myös mahdollisia eroja ja uudistuksia kirjasarjojen välillä. Sijamuoto-opetus käydään useimmiten seitsemännen luokan oppikirjoissa, mutta poikkeuksellisesti Kärjessä sijamuodot opetetaan vasta kahdeksannella luokalla. Tästä syystä käytän Kärjestä kahdeksannen luokan oppikirjasarjaa, kun taas muissa kirjasarjoissa käytän seitsemännen luokan sarjoja. Tutkielmani perusteella pedagogisessa kieliopissa onkin jo pitkään suositeltu enemmän deskriptiivisyyttä ja merkityksen pohdintaa mutta vähemmän muotoon ja nimeämiseen perustuvaa opetusta. Tämä koskee sijamuotojen opettamista mutta myös kaikkea kieliopin opettamista ylipäätään. Opetuksen tueksi suositellaan myös toiminnallisuutta. Oppikirjoissa sijamuotojen opetus on kuitenkin edelleen muotoon keskittyvää, ja merkityksen opettaminen saattaa jäädä jopa kokonaan tehtävien tai opettajan varaan. Merkityksien tukena käytetään usein merkityskategorioita, jotka jakautuvat Särmää lukuun ottamatta kieliopillisiin sijoihin, roolisijoihin, sisä- ja ulkopaikallissijoihin sekä harvinaisiin sijoihin. Osassa oppikirjasarjoista käydään lisäksi tarkemmin eri sijamuotojen merkityksiä läpi, mutta merkitysselitykset ovat usein epämääräisiä ja tukikysymyksiin perustuvia. Sijamuototehtävät voidaan nähdä luonteeltaan hyvin normatiivisina, ja suurimmassa osassa tehtäviä tulee joko tunnistaa, nimetä tai taivuttaa tietty sijamuoto tai -muodot. Sen sijaan soveltamista tai merkityksen pohtimista edellyttäviä tehtäviä on aineistossani vähemmän.