”Mulla on nyt vähä ollu yksinäistä… Niin sitte ku koira on siinä, niin se on sitte mun kaveri.” : Alakoulun oppilaiden näkemyksiä eläinavusteisesta opetuksesta

Abstract

Tutkimuksella selvitettiin alakoulun oppilaiden näkemyksiä eläinavusteisesta opetuksesta. Eläinavusteisen opetuksen kasvaneen suosion myötä aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä uusi tutkimustieto auttaa koulukoiratoimintaa muuttumaan entistä ammattimaisemmaksi ja järjestäytyneemmäksi. Uskomme oppilaiden näkökulman ilmaisemisen lisäävän mielenkiintoa ja innostusta aihetta kohtaan. Tutkimuksen tavoitteena on myös lisätä yleistä tietoisuutta eläinavusteisesta opetuksesta sekä sen toteuttamisesta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat aikaisemmat tutkimukset ihmisen ja koiran välisestä suhteesta sekä eläinavusteisesta työskentelystä erityisesti koulukoiratoiminnan näkökulmasta tarkasteltuna.

Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli selvittää, millaisia näkemyksiä alakoulun oppilailla on eläinavusteisesta opetuksesta. Lisäksi selvitettiin, millainen suhde oppilaiden ja koulukoiran välille muodostuu, millaisia vaikutuksia koulukoiralla on oppimiseen sekä koiran tuomia merkityksiä koulupäiviin. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus ja siihen osallistui yhteensä 31 alakoulun oppilasta, joilla oli kokemusta eläinavusteisesta opetuksesta.

Tutkimusaineiston muodosti 12 ryhmähaastattelua, joissa sovellettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun periaatteita. Kahdesta eri luokasta kerätyt haastatteluaineistot käsiteltiin yhdessä, sillä tutkimuksen tavoitteena ei ollut vertailla luokkia keskenään, vaan tutkia aihetta kokonaisuudessaan. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysissa aineistoa pelkistettiin, koodattiin ja luokiteltiin tavoitteena selvittää oppilaiden näkemyksiä koulukoiratoiminnasta sekä toiminnalle antamiaan merkityksiä.

Kaikilla haastatteluihin osallistuneilla oppilailla oli myönteinen näkemys eläinavusteisesta opetuksesta ja lähes kaikille muodostui koulukoiraan läheinen suhde. Koulukoira toi koulupäiviin runsaasti positiivisia merkityksiä. Koira vaikutti esimerkiksi oppilaiden rauhoittumiseen, oppimismotivaatioon sekä keskittymiseen. Yksittäisille oppilaille koira toi muun muassa tukea haastaviin tilanteisiin sekä vähensi yksinäisyyttä. Oppilaiden mukaan koulupäivät, joissa koira oli mukana, erosivat myönteisesti niistä päivistä, jolloin koira ei ollut koulussa. Koira toi koulupäiviin mielenkiintoa, rauhallisuutta sekä iloa ja hyvää mieltä. Tutkimuksen tulokset vastasivat aikaisempia tutkimustuloksia eläinavusteisen opetuksen positiivisista vaikutuksista.

Tulosten perusteella voidaan todeta koulukoiran olevan positiivinen lisä opetukseen ja auttavan oppilaita koulupäivän aikana monin eri tavoin. Koirien koulutus ja rooli luokassa saattaa vaihdella. Koulukoiratoiminnan toteuttamisen kannalta olennaisinta kuitenkin on, että opettaja on ammattitaitoinen, huomioinut koiran roolin ja merkityksen luokassa sekä asettanut toiminnalle selkeät tavoitteet.