Naapurikuntien välinen kunnallisverokilpailu : Empiirinen tutkimus Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun seutukunnista vuosina 2000–2019

Abstract

Verotuloilla on merkittävä vaikutus hyvinvointivaltion rahoittamiseen ja ylläpitoon. Kunnat perivät asukkailtaan ansiotuloista kunnallisveroa, jonka prosentin ne saavat asettaa vuosittain itse. Verokilpailua on tutkittu paljon sekä kansainvälisellä että paikallisella tasolla, ja monien tutkimusten perusteella verokilpailua on havaittavissa useissa maissa. Myös Suomen kunnilla on mahdollisuus houkutella liikkuvaa veropohjaa ja tätä kautta lisää verotuloja alueelleen asettamalla kunnallisveroprosenttinsa strategisesti. Strategisen veroprosentin asettamisen taustalla voi olla myös muita syitä kuten esimerkiksi poliittiset syyt. Strategisella veroprosentin asettamisella kunnat osallistuvat kuitenkin verokilpailuun.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia, onko Suomen kuntien ja niiden maantieteellisten naapurikuntien välistä kunnallisverokilpailua havaittavissa. Tutkimuskysymystä lähestytään keskittymällä Suomen neljään väkiluvultaan suurimpaan seutukuntaan eli Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun seutukuntiin. Tutkielmassa tutkitaan empiirisesti kuhunkin seutukuntaan kuuluvien kuntien ja niiden naapurikuntien välistä yhteyttä kunnallisveroprosentin asettamisessa. Tutkimuksen aineisto on kerätty vuosilta 2000–2019. Jokaiselle kunnalle lasketaan maantieteellisten naapurikuntien keskimääräinen kunnallisveroprosentti, jonka avulla pyritään vastaamaan tutkimuskysymykseen. Muita selittäviä muuttujia ovat väkiluku, työttömyysaste, käytettävissä oleva rahatulo ja kunnan saamat valtionosuudet. Jokaiselle seutukunnalle tehdään kolme toisiaan vastaavaa regressiomallia. Menetelmä regressiomallien tutkimiseen valitaan Hausmanin testin tulosten sekä aiemman kirjallisuuden perusteella. Valittu malli on kiinteiden vaikutusten malli, joka tarkennetaan yhä ”two way” kiinteiden vaikutusten malliksi, jotta kuntaja aikatekijöitä voidaan kontrolloida.

Tutkielman tulosten mukaan kuntien kunnallisveroprosenttien ja maantieteellisten naapurikuntien keskimääräisen kunnallisveroprosentin välillä on yhteys. Tulokset poikkesivat toisistaan, kun regressiot tehtiin eri seutukunnille. Helsingin ja Turun seutukuntien naapurikuntien keskimääräisen kunnallisveroprosenttien regressiokertoimet olivat positiivisia, kun taas Oulun ja Tampereen negatiivisia. Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä lukuun ottamatta Tampereen seutukunnan sekä Helsingin seutukunnan kahden regression kertoimia. ”Two way” kiinteiden vaikutusten mallilla ei voida vielä päätellä suoraa kausaalisuutta muuttujien välillä, joten verokilpailua naapurikuntien välillä ei tämän tutkimuksen pohjalta voida todeta. Tutkimuksen tulosten mukaan tarkastelussa olevien seutukuntien kuntien omalla kunnallisveroprosentilla ja maantieteellisten n