Isien perinataalikauden psyykkisen kuormittuneisuuden yhteys kaksivuotiaiden lasten sosioemotionaalisen kehityksen ongelmiin

Abstract

Isien perinataalikauden pyykkisen kuormittuneisuuden vaikutuksia lapsen kehitykseen ei ole tutkittu yhtä paljon kuin äidin psyykkisen kuormittuneisuuden vaikutuksia. Isien psyykkisen kuormittuneisuuden arvioidaan olevan yhteydessä lapsen myöhempiin sosioemotionaalisen kehityksen ongelmiin. Vanhempien psyykkinen kuormittuneisuus voi vaikuttaa kehittyvään sikiöön raskaudenaikaisen ohjelmoitumisen kautta. Lisäksi vauvan psyykkiseen kehitykseen vanhempi vaikuttaa oman vanhemmuutensa kautta. Isien pitkittäistä psyykkisen kuormituksen yhteyttä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen on tärkeää tutkia, jotta saadaan tarkempaa tietoa isän psyykkisen oireilun ajoituksen ja voimakkuuden vaikutuksista lapsen kehitykseen.

Tämä tutkimus on osa Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, jossa tutkitaan perimän ja ympäristön vaikutusta lapsen kehitykseen, ja erityisesti raskaudenaikaisen ja varhaisen stressin vaikutuksia lapsen aivojen kehitykseen ja terveyteen. Tässä tutkimuksessa käytettiin isien (N = 517) täyttämiä ahdistus- ja masennuskyselyitä (SCL-90 ja EPDS), ja lasten sosioemotionaalisia oireita kartoittavaa kyselyä (BITSEA), jonka isät täyttivät lapsen kaksivuotiskyselyn yhteydessä. Raskausajan mittauspisteet olivat raskausviikoilla 14, 24 ja 34, sekä vauva-ajan mittauspisteet kolmen kuukauden, kuuden kuukauden, yhden vuoden ja kahden vuoden kohdalla. Masennus- ja ahdistuspisteistä muodostettiin isien psyykkistä kuormittuneisuutta kuvaava summamuuttuja erikseen raskausajalle ja vauva-ajalle.

Isän masennus- ja ahdistusoireilu eli psyykkinen kuormitus vauva-aikana oli yhteydessä lapsen sosioemotionaalisiin oireisiin kahden vuoden iässä. Isän psyykkinen kuormitus raskausaikana ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lapsen sosioemotionaaliseen oireiluun, kun kontrolloitiin isän masennusoireilu lapsen ollessa kaksivuotias.

Psyykkisesti kuormittuneiden isien oireilu olisi tärkeää tunnistaa erityisesti pikkuvauva-aikana. Isien tukeminen pikkuvauva-aikana ja mahdollisesti ennaltaehkäisevästi raskausaikana voisi tukea lapsen sosioemotionaalista kehittymistä. Vaikka tässä tutkimuksessa näytti siltä, että raskaudenaikainen isien psyykkinen kuormittuneisuus ei olisi yhteydessä lapsen sosioemotionaaliseen oireiluun, on monissa tutkimuksissa kuitenkin esitetty, että isien raskaudenaikaisella oireilulla olisi merkitystä lapsen sosioemotionaalisen kehityksen kannalta. Psyykkisestä kuormituksesta kärsivien isien tukimuotoja tulisi jatkossa kehittää niin, että lapsen sosioemotionaalinen kehitys voitaisiin turvata parhaalla mahdollisella tavalla.

Asiasanat: perinataalikauden masennus, perinataalikauden ahdistus, perinataalikauden psyykkinen kuormitus, isät, sosioemotionaaliset oireet, raskaudenaikainen ohjelmoituminen