Luottamus oletuksena vai poikkeuksena? : Tutkielma luottamuksensuojasta siviili- ja hallinto-oikeudessa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan siviilioikeudellista luottamuksensuojaa sekä hallinto-oikeudellista luottamuksensuojaperiaatetta. Tarkoituksena on tutkia näitä periaatteita ensin omilla oikeudenaloillaan ja sen jälkeen selvittää, minkälaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia niiden välillä voidaan havaita. Tutkielma on lainopillinen, ja sen keskeisenä lähdeaineistona hyödynnetään oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoa sekä oikeuskäytäntöä.

Siviilioikeudessa luottamuksensuoja on rakentunut hajanaisesti erilaisten oikeusteorioiden, periaatteiden ja oikeuskäytännön varaan. Luottamuksensuojaa ei ole varsinaisesti kodifioitu mihinkään tiettyyn säännökseen, vaikka luottamuksen suojaamisen tarkoitus katsotaankin käyvän ilmi esimerkiksi useasta eri oikeustoimilain (228/1929) säännöksestä. Keskeinen havainto on, että Suomen lainsäädännön voidaan monin paikoin katsoa perustuvan luottamusteorialle, jonka mukaan tahdonilmaisu sitoo sen sisältöisenä, kun sen vastaanottaja on perustellusti ymmärtänyt. Hallinto-oikeudellisesta luottamuksensuojaperiaatteesta puolestaan säädetään hallintolain (434/2003) 6 §:ssä, jonka mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Tutkielman keskeisenä havaintona on, että vaikka periaatteilla voidaan havaita esimerkiksi yhteistä taustaa, periaatteet eroavat toisistaan usealla eri tavalla. Esimerkiksi luottamuksen lähtöoletukset ovat tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella oikeudenaloilla erilaiset. Siviilioikeudessa luottamus näyttäisi olevan oletusarvo, kun taas hallinto-oikeudessa lähtökohtana on lainalaisuus. Tämän vuoksi luottamuksensuojan myöntäminen hallinto-oikeudessa näyttäisi olevan poikkeuksellista.

Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että periaatteet ilmentävät saman oikeudellisen idean kahta erilaista muotoa, jotka toimivat oikeudenalojen eri lähtökohdista, tarpeista ja tavoitteista johtuen eri tavoin.