Liikunta häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ja laihuushäiriön riski- ja suojaavana tekijänä
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset30
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Liikunnan rooli mielenterveyttä ja psyykkistä hyvinvointia tukevana tekijänä on tunnistettu useissa aikaisemmissa tutkimuksissa. Samanaikaisesti pakonomaisen liikunnan ja esimerkiksi painosensitiivisten lajien on havaittu olevan riski syömiskäyttäytymisen häiriintymiselle. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen nähdään usein diagnoositasoista syömishäiriötä edeltäväksi vaiheeksi tai sen riskitekijäksi, ja sille ominaista on muun muassa ruokailun rajoittaminen. Urheilevien ihmisten on huomattu olevan alttiimpia syömiskäyttäytymisen häiriintymiselle ja syömishäiriöille, ja tulos on tunnistettu myös muiden kuin painosensitiivisten lajien urheilijoilla. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että on olemassa joitakin tiettyjä tekijöitä, jotka tekevät liikunnasta riskin syömiskäyttäytymisen häiriintymiselle. Systemaattisen katsauksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät liikunnassa voivat muodostaa siitä riskitekijän häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tai laihuushäiriön syntymiselle, sekä pohtia liikuntaa näiltä suojaavana tekijänä.
Tutkimus suoritettiin systemaattisena katsauksena. Katsaukseen valikoitui 15 artikkelia, jotka haettiin APA PsycInfo- (EBSCO), PubMed- ja Scopus-tietokannoista samalla hakulausekkeella. Katsauksen tutkimuksissa oli mukana eliitti-, kilpa- sekä harrastetasolla urheilevia ja ei-urheilevia kontrolliryhmänä. Urheilevien lajit vaihtelivat paljon, ja mukana oli esimerkiksi palloilulajeja, esteettisiä lajeja ja kestävyysliikuntalajeja.
Tulosten perusteella liikunnassa on useita erilaisia seikkoja, jotka voivat olla häiriintyneen syömiskäyttäytymisen riski- ja suojaavia tekijöitä. Tekijät voitiin jakaa sosiodemografisiin (esim. ikä), psykologisiin (esim. itsetunto), sosiaalisiin (esim. valmentajan vaikutus), liikuntaan liittyviin (esim. laji) sekä muihin tekijöihin (esim. laihduttaminen). Jatkotutkimuksen kannalta olisi tärkeää tutkia eroavaisuuksia sukupuolien välillä sekä eri urheilulajien sisällä, jotta tietyillä ryhmille ominaiset riskitekijät eivät jää huomaamatta. Tieto on sovellettavissa häiriintyneen syömiskäyttäytymisen interventioiden ja seulojen sekä urheilukulttuurin kehittämiseen.