Yrityksen sukupolvenvaihdos lakiosajärjestelmässä

Abstract

Tutkielman aiheena on yrityksen sukupolvenvaihdos lakiosajärjestelmän näkökulmasta. Suomen oikeusjärjestelmässä on taattu rintaperillisen vahva lakiosaoikeus. Rintaperillisellä on ensinnäkin oikeus saada lakiosaansa vastaava osuus perittävän jäämistöstä, sekä myös mahdollisuus vaatia lisättäväksi tiettyjä perittävän elinaikana antamia lahjoja jäämistön laskennallisiksi lisäyksiksi, jotka nostavat rintaperillisen lakiosan määrää. Sukupolvenvaihdoksia toteutetaan lähes poikkeuksetta alivastikkeellisesti tai lahjana perhepiirin sisällä, joten luovutuksissa tulee aina ottaa huomioon rintaperillisen lakiosaoikeus. Sukupolvenvaihdos on kuitenkin hyväksyttävä tapa luovuttaa alihintaisesti omaisuutta, mutta lakiosajärjestelmän asettamat rajat ovat näissä tilanteissa epäselviä. Tutkielman ydin on tarkastella sukupolvenvaihdosluovutuksia lakiosan laskennallisina lisäyksinä. Nämä luovutukset täyttävät herkästi testamenttiin rinnastuvan lahjan ja suosiolahjan tunnusmerkistön.

Sukupolvenvaihdostarkoitus voi kuitenkin kumota em. lahjojen lisäämisen perittävän jäämistöön. Sukupolvenvaihdokselle ei kuitenkaan löydy yksityisoikeudellista määritelmää. Yleensä tarkoitetaan vain omaisuuden siirtoa sukupolvelta toiselle. Sukupolvenvaihdostarkoituksen menestyminen lakiosan laskennallisen lisäyksen vasta-argumenttina kiteytyy kuitenkin oikeuskäytännössä kahden päätunnusmerkistön täyttymiseen. Ensinnäkin luovutus täytyy de facto tapahtua ja toiseksi sukupolvenvaihdoksen jatkajan on tosiasiallisesti jatkettava yritystoimintaa. Alivastikkeellisen luovutuksen tarkoitus täytyy siis kiteytyä yritystoiminnan jatkumisen varmistamiseksi. Vero-oikeudessa säädetään sukupolvenvaihdoshuojennuksista, joita verovelvollinen voi hyödyntää sukupolvenvaihdostilanteissa. Perintö- ja lahjaverolaissa on tiukat määräykset kuinka paljon omaisuutta pitää siirtää ja miten kauan toimintaa on jatkettava luovutuksen jälkeen. Tarkoituksena on huojennuksia tarkastellessa tutkia sitä, millainen luovutus on veroviranomaisen näkökulmasta sukupolvenvaihdos ja kuinka hyvin vero-oikeuden tunnusmerkistöön voitaisiin jäämistöoikeudellisessa mielessä tukeutua.

Lakiosajärjestelmää on kritisoitu erityisesti siltä kannalta, että se vaikeuttaa elinkeino-omaisuuden sukupolvenvaihdoksia. Lainsäätäjä on verolainsäädännöllä pyrkinyt helpottamaan sukupolvenvaihdoksia, mutta lakiosajärjestelmämme on pitkälti säilynyt muuttumattomana. Sukupolvenvaihdoksen toteuttamisen ja ennakoitavuuden näkökulmasta nykyinen lakiosasäännöstömme on ongelmallinen.