”Älykäs, nöyrä ja uskollinen” Hevonen naisten ja tyttöjen sota-ajan kotirintamamuistoissa

Abstract

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani hevosten merkitystä suomalaisten naisten ja tyttöjen elämässä talvi- ja jatkosodan aikana vuosina 1939–1944. Tarkastelen hevossuhdetta kolmesta eri näkökulmasta tuodakseni esille ihmisen ja hevosen välisen vuorovaikutuksen moninaisuuden. Nämä näkökulmat ovat hevonen työtilanteissa, hevonen perheenjäsenenä ja hevonen tuntevana ja kokevana yksilönä.

Tutkimukseni sijoittuu uuden sotahistorian kentälle. Käytän menetelmänä muistitietoa ja tutkimukseni olennainen käsite on yksilön oma kokemus. Sota-aika luo erityisen ympäristön ihmisen ja eläimen välisen vuorovaikutuksen tutkimukselle. Myös hevoset kokivat sodan poikkeukselliset olosuhteet, minkä vuoksi tutkimukseni sijoittuu myös ihmistieteellisen eläintutkimuksen piiriin.

Aineistonani käytän Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämiä muistitietoaineistoja Hevoset sodassa (1975) ja Hevostarinakeruu (2003). Aineistot sisältävät osallistujien itse kirjoittamia muistoja hevosista. Muistitieto on tutkimukselleni hedelmällinen lähde, sillä se kertoo tapahtumien merkityksellisyydestä muistelijalle itselleen ja tuo esille kokemuksen kirjoittajien omin sanoin.

Tutkimustulokseni mukaan hevosilla oli suuri merkitys suomalaisten naisten ja tyttöjen elämässä sota-aikana. Hevonen oli tärkeä työväline maatiloilla, mutta suhtautuminen hevoseen oli lähes aina enemmän kuin välineellinen. Hevoset olivat perheenjäseniä ja niihin suhtauduttiin tunteellisesti. Kertomuksista ei voi tiivistää yhtä ainutta kokemusta, mutta vaikka yksilöllinen suhde hevosiin vaihtelee, hevoset ovat jääneet kirjoittajien mieliin yksilöllisinä persoonina sekä työssä että työn ulkopuolella. Hevoset esiintyvät kertomuksissa yksilöinä, jotka vaikuttavat ymmärtävän ne poikkeukselliset olosuhteet, jotka sota toi suomalaisille maatiloille.