Toimittajasuhteiden hallinta puolustusalan epävarmassa toimintaympäristössä

Abstract

Euroopan heikentynyt turvallisuusympäristö, geopoliittiset jännitteet ja puolustusmenojen jyrkkä kasvu ovat korostaneet puolustusalan toimitusketjujen merkitystä kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Puolustusalan toimitusketjut muodostuvat monimutkaisista ja usein kansainvälisistä yritysverkostoista, minkä vuoksi toimittajasuhteiden tarkoituksenmukainen hallinta on keskeistä kriittisten resurssien saatavuuden, toimitusvarmuuden ja viime kädessä myös puolustusvoimien operatiivisen toimintakyvyn turvaamisessa epävarmuuden kasvaessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten yhteiskunnan turvallisuustilanne heijastuu toimittajasuhteiden hallintaan puolustusalalla, ja aihetta tutkitaan tutkimuskysymyksellä: “Miten yhteiskunnan turvallisuustilanne heijastuu toimittajasuhteiden hallintaan puolustusalalla?” Tutkimuksen teoreettinen perusta rakentuu toimittajasuhteiden hallintaa, puolustusalan toimitusketjuja ja epävarmuutta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden varaan. Tarkastelu nojaa erityisesti aiemmassa tutkimuksessa esitettyyn turvallisuustilannekohtaiseen viitekehykseen, jossa yritysten toimittajasuhteiden hallinnan menetelmät määräytyvät rauhalle, valmiusvaiheelle ja sodalle ominaisten toimitusketjujen strategisten painopisteiden mukaan. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään informaation prosessointiteoriaa, jonka mukaan toimittajasuhteiden hallintaa voidaan hyödyntää epävarmuuden hallinnan työkaluna toimitusketjuissa. Informaation prosessointiteorian keskeisin tavoite on saavuttaa informaation prosessoinnin tarpeen ja kykyjen yhteensopivuus. Tutkimus koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja empiirisestä tutkimusosiosta. Empiirinen aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla suomalaisista puolustusalan yrityksistä, ja aineiston laadullisessa analyysissä tarkastellaan toimittajasuhteiden hallintaa rauhan, valmiusvaiheen ja sodan turvallisuustilanteissa Gioia-menetelmää hyödyntäen. Kirjallisuuskatsauksen ja empiriaosion havainnot viittaavat siihen, että turvallisuustilanteen muutokset johtavat toimitusketjujen tavoitteiden muutoksiin, mikä puolestaan johtaa erilaisiin lähestymistapoihin toimittajasuhteiden hallinnassa. Tämä mekanismi toimitusketjujen tavoitteiden ja toimittajasuhteiden hallinnan menetelmien välillä on tutkimuksen kannalta keskeinen ilmiö. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että epävarmuuden kasvaessa ja turvallisuustilanteen kiristyessä toimittajasuhteiden hallinnan menetelmät muuttuvat asteittain. Rauhan aikana hallinta perustuu enemmän ennakoitaviin, sopimusperusteisiin ja kustannustehokkuutta tukeviin toimintatapoihin. Valmiusvaiheessa toimittajasuhteiden hallinta muuttuu aktiivisemmaksi, jolloin korostuvat tiiviimpi yhteistyö, tiedonvaihto, joustavuus ja toimittajaverkoston koordinointi. Sodan olosuhteissa hallinta painottuu entistä vahvemmin toimittajaverkoston vahvaan integrointiin, nopeaan reagointiin ja toimitusketjun operatiivisen toimintakyvyn ylläpitämiseen yhdessä toimittajien kanssa.