Katatoninen potilas voi olla myös veltto – vaikeasti tunnistettava katatoninen sulkutila ja sen onnistunut sähköhoito—tapausselostus

Abstract

Katatonia on vakava psykomotorisen toiminnan häiriö, jossa esiintyy useita motorisia, puheeseen, käytökseen ja autonomiseen hermostoon liittyviä poikkeavuuksia, ja jota ilmenee useisiin psykiatri- siin ja somaattisiin sairauksiin liittyen. Katatonia jää ajoittain kliinikoilta huomaamatta, vaikka sitä tutkimusten mukaan esiintyykin jopa 9-17%:lla psykiatristen osastojen potilaista. Katalepsia, vaha- maisuus ja rigiditeetti ovat yleisesti tunnettuja klassisia katatonian oireita, mutta eivät kuitenkaan tutkimusten mukaan yleisimpiä. Katatonia-diagnoosin määrittämiseksi vaaditaan DSM-5 kriteerien mukaan ainakin kolme seuraavista piirteistä: katalepsia, vahamaisuus, sulkutila, kiihtyneisyys, mu- tismi, negativismi, kummalliset asennot, maneerit, stereotypismit, ilmeily, ekolalia ja/tai ekopraksia. Klassisten oireiden, kuten katalepsian, vaihamaisuuden ja rigiditeetin puuttuminen voi johtaa kliini- kon harhaan, jolloin katatonia voi jäädä diagnosoimatta tai diagnoosi voi viivästyä. Useita kliinisiä arviointiasteikkoja on luotu helpottamaan diagnostista prosessia diagnostisten kriteerien ohelle. Näistä tunnetuin on Bush-Francis Catatonia Rating Scale (BFCRS), jota käytetään laajasti, ja joka on sekä hyvin sensitiivinen että spesifinen katatonian suhteen. Hoidosta saatava vaste on psykiatristen hoitojen parhaimmistoa. Suurin osa potilaista reagoi i.v. lo- ratsepaamille, ja ne, jotka eivät reagoi, saavat jopa 80-100% todennäköisyydellä suotuisan vasteen sähköhoidosta (ECT). Kuitenkin sekä bentsodiatsepiinien että ECT-hoidon tieteellinen tutkimus- näyttö katatonian hoidossa on edelleen puutteellista. Edellä mainittujen hoitojen toimintaperiaatteet, aivan kuten katatonian patofysiologia, ovat myös vielä selvittämättä. Katatonia saattaa olla ajoittain kliinisesti vaikea erottaa keskushermoston infektioista, malignista neuroleptisyndroomasta, nonkonvulsiivisesta status epileptikuksesta, deliriumista, akineettisestä mutismista ja locked-in-oireyhtymästä. Kuitenkin katatonian nopea tunnistus ja hoito on keskeistä, sillä pitkittynyt katatonia saattaa johtaa vuodelepoon liittyviin somaattisiin komplikaatioihin, kuten syvälaskimotromboosiin, pneumoniaan ja painehaavoihin ja lisäksi tehokasta hoitoa katatoniaan on myös laajasti saatavilla. Esittelemme tapausselostuksessa potilaan, jonka diagnoosi viivästyi klas- sisten katatoniaoireiden puuttuessa, mutta joka parani hyvin pian saatuaan ECT-hoitoa. Toivomme tällä artikkelilla lisäävämme tietoisuutta katatonian eri ilmenemismuodoista ja lisäksi haluamme korostaa sähköhoidon merkitystä jopa tilanteissa, joissa diagnoosi on epävarma, kunhan sähköhoi- don vasta-aiheet ovat edeltävästi riittävän hyvin poissuljettuja.

Catatonia is an underdiagnosed state of psychomotor dysfunction with heterogenous etiologies. The classical description of catatonia may misguide clinician especially when catatonia presents without well-recognized catalepsy or rigidity. The sensitivity of the diagnosis might be also improved by using systematic approach and rating scales. Early treatment of catatonia is crucial in avoidance of catatonia-related complications and unnecessary and costly neurological examinations. In this clinical case, we present a patient whose diagnosis was delayd due to the non-classical presentation of the catatonic state. We also emphasize the possibility of using electroconvulsive therapy in the presence of catatonic symptoms, even in the diagnostic phase, after contraindications have been sufficiently ruled out.