Kohti avointa pankkitoimintaa : tarkastelussa kolmansien palveluntarjoajien pääsy maksupalvelunkäyttäjien maksutileille EU:n toisen maksupalveludirektiivin mukaan

Abstract

Digitalisaatio ja kiihtyvä teknologiakehitys muokkaavat tällä hetkellä finanssialaa ja sen osana myös maksupalvelualaa merkittävästi. Aiemmin vahvasti pankkien hallinnoimalla maksupalvelumarkkinalla on alkanut näkyä yhä enemmän myös muita toimijoita pienistä FinTech-yrityksistä monialaisiin teknologiajätteihin. On alettu puhua avoimesta pankkitoiminnasta, jolla viitataan toimintamalliin, jossa pankit jakavat dataa, tuotteita, palveluja ja toiminnallisuuksia sekä mahdollistavat kuluttajille datan ja maksutilin toiminnallisuuksien jakamisen kolmansille osapuolille. Tällaisessa toimintamallissa maksupalveluja tarjoavat perinteisten toimijoiden ohella tai sijasta kolmannet osapuolet.

Avoimen pankkitoiminnan kehityssuuntaa on EU-sääntelyn keinoin lähdetty edistämään PSD2:een eli uuteen maksupalveludirektiiviin sisältyvällä XS2A-sääntelyllä, joka tulee voimaan tämän vuoden (2019) syyskuussa. XS2A-sääntely avaa kolmansille palveluntarjoajille pääsyn pankkien tai muiden maksupalveluntarjoajien ylläpitämille maksutileille säänneltyjä rajapintoja pitkin. Sääntelyn avulla kolmannet palveluntarjoajat voivat tarjota maksupalvelunkäyttäjille palveluja, jotka perustuvat käyttäjän olemassa olevan maksutilin hyödyntämiseen. PSD2 tunnistaa tällaisiksi palveluiksi maksutoimeksiantopalvelut ja tilitietopalvelut.

Tässä tutkielmassa luodaan oikeusdogmaattinen katsaus ensin yleisemmin PSD2:n sääntelykehykseen ja sitten syventävämmin XS2A-sääntelyyn sekä hahmotetaan sääntelyn asemaa avoimen pankkitoiminnan kehityskulussa. Tutkielma valottaa sitä, miten uusi sääntely tunnistaa avoimen pankkitoiminnan toimintamallin sääntelemällä kolmansia palveluntarjoajia, tilinpitäjäpankkeja ja datan jakamista sekä pyrkii tehostamaan maksupalvelualan kilpailua ja lisäämään innovaatioita. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan sääntelyn haasteita ja mahdollisia vaikutuksia. Loppupäätelmänä voidaan esittää, että uusi sääntely on tarpeellinen uudessa markkinatilanteessa ja sillä on potentiaalia edistää avoimen pankkitoiminnan kehittymistä, kilpailua ja innovaatioita. Toisaalta sääntelyllä on myös haasteensa, sillä se on hyvin monimutkainen ja tekninen kokonaisuus, jonka tulkinnasta on edelleen monilta osin erilaisia näkemyksiä ja jonka vaikutuksia on haastavaa arvioida ennakolta.