I-131:n efektiivinen puoliintumisaika kilpirauhassyöpäpotilaissa ja potilaiden annosnopeusmittaukset etänä

Abstract

Kilpirauhassyövän ilmaantuvuus ja esiintyvyys ovat olleet kasvussa viime vuosikymmenten aikana. Tyypillisin kliininen oire on yksittäinen kyhmy, joka eroaa rakenteellisesti muusta kilpirauhaskudoksesta. Pahanlaatuinen kyhmy poistetaan leikkauksella, vaikka syöpä olisi todettu levinneeksi jo diagnoosivaiheessa.

Kilpirauhassyöpäpotilaille voidaan leikkauksen jälkeen antaa postoperatiivista radiojodihoitoa, jolla voidaan vähentää potilaan riskiä syövän etenemiseen tai sen uusiutumiselle. Histopatologisen diagnoosin perusteella annettava riskiluokitus määrittää hoidossa annettavan radiojodin aktiivisuuden. Suomessa käytetään standardisoituja 1,1 ja 3,7 GBq:n hoitoannoksia.

Postoperatiivisen radiojodihoidon tehtävänä on tuhota kilpirauhasen jäännöskudosta ja hoitaa syövän etäpesäkkeitä. Radiojodihoito perustuu hoidossa käytettävän I-131:n emittoiman beetasäteilyn kilpirauhasta tuhoavaan ablaatiovaikutukseen. I-131 emittoi beetasäteilyn lisäksi suurienergistä gammasäteilyä, minkä avulla kohdennetut kasvaimet voidaan havaita gammakameralla ja yksifotoniemissiotietokonetomografalla eli SPECT:llä (engl. single-photon emission computed tomography).

Säteilysuojelu on tärkeä osa radiojodihoitoa, sillä hoidossa käytettävien suurten aktiivisuuksien vuoksi radiojodipotilas aiheuttaa välittömästi säteilyriskin ympäristöönsä. Potilas viettää tavallisesti muutaman vuorokauden sairaalassa säteilyeristyksessä, kunnes potilaassa jäljellä oleva aktiivisuus on tarpeeksi matala. Ennen kotiutusta potilaassa jäljellä oleva aktiivisuus voidaan mitata annosnopeusmittarilla. Radiojodin poistumista elimistöstä kuvaa efektiivinen puoliintumisaika.

Tässä tutkimuksessa analysoitiin etäsäteilymittarien annosnopeusaineistoa radiojodin efektiivisen puoliintumisajan selvittämiseksi kilpirauhassyöpäpotilaissa, ja määritettiin manuaalisten ja etäsäteilymittarien välistä korrelaatiota kotiutusmittauksissa. Radiojodin efektiiviseksi puoliintumisajaksi saatiin 12,6 ± 4,9 tuntia, kun kaikkien potilasmittausten tulokset yhdistettiin. Hyödyntäen työssä määritettyjä paikkakorjauskertoimia ja sovitusfunktiota manuaalisten ja etäsäteilymittarien välille saatiin vahva korrelaatio (R^2 = 0,91). Etämittarien käytöllä kotiutusmittauksissa voidaan vähentää hoitohenkilökunnan säteilyaltistusta.