Työmatkatavan yhteydet koettuun terveyteen, elämäntyytyväisyyteen ja koettuun työkykyyn – selittääkö ilmastohuoli yhteyttä?
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset187
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Liian vähäinen fyysinen aktiivisuus aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Työikäisten
yleisin este liikkumiselle on kokemus ajan puutteesta. Koska työviikon aikana suurin osa
työssäkäyvistä suomalaisista kulkee työmatkoja päivittäin, voisi aktiivinen työmatka kävellen tai
pyöräillen olla oiva tapa lisätä liikuntaa arkeen. Työmatkoista suurin osa kuljetaan kuitenkin pääosin
passiivisesti eli henkilöautolla tai julkisella liikenteellä. Asennetekijöiden rooli työmatkatavan
valinnassa on keskeinen, ja viime aikoina tutkijoita on alkanut kiinnostaa, millainen rooli
ilmastohuolella on työmatkatavan valinnassa. Joissain tutkimuksissa on havaittu positiivinen yhteys
subjektiivisen hyvinvoinnin, ilmastoasenteiden ja ympäristöystävällisen käyttäytymisen välillä.
Ilmastohuolen merkitys työmatkatavan valinnassa on tutkimusaiheena kuitenkin vielä tuore.
Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä huoli ovat äärimmäisen ajankohtaisia aiheita. Mikäli ilmastohuoli
voisi motivoida aktiiviseen työmatkan kulkemiseen tai aktiivinen työmatkatapa voisi helpottaa yksilön
kokemaa vastuuta ilmastonmuutoksesta, voitaisiin mahdollisesti saavuttaa hyötyjä sekä yksilön
hyvinvoinnille että ilmastolle.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työmatkatavan yhteyttä koettuun terveyteen,
elämäntyytyväisyyteen ja koettuun työkykyyn työssäkäyvillä suomalaisilla. Lisäksi tutkimuksessa
selvitettiin, säilyvätkö mahdolliset yhteydet tai havaitaanko uusia yhteyksiä, kun huomioidaan
ilmastohuolen voimakkuus. Tutkimuksessa tarkasteltiin täysi-ikäisiltä suomalaisilta vuonna 2022
sähköisellä kyselylomakkeella kerättyä poikkileikkausaineistoa. Tutkimuksen lopullinen otoskoko oli
1 887. Työmatkatavan aktiivisuudesta luotiin analyyseja varten neljä ryhmää: passiiviset julkisilla
kulkuvälineillä tai polttomoottoriautolla kulkevat, sähköautoilijat, keskiaktiiviset sekä aktiiviset
työmatkaliikkujat. Tutkittavat jaettiin ilmastohuolen suhteen kolmeen ryhmään: ei lainkaan tai ei
kovin huolestuneet, jonkin verran huolestuneet sekä erittäin tai äärimmäisen huolestuneet.
Verrattuna passiiviseen työmatkatapaan aktiivisella työmatkatavalla havaittiin yhteys parempaan
koettuun terveyteen ja elämäntyytyväisyyteen. Ilmastohuolen suhteen luokitellussa aineistossa
aktiivisella työmatkatavalla havaittiin yhteys parempaan koettuun terveyteen, elämäntyytyväisyyteen
ja koettuun työkykyyn ilmastonmuutoksesta erittäin tai äärimmäisen huolestuneilla. Lisäksi
sähköautoilu oli yhteydessä parempaan koettuun terveyteen ja elämäntyytyväisyyteen verrattuna
muihin passiivisesti töihin kulkeviin. Koska otoskoko oli sähköautoilijoiden osalta pieni, ei havaituista
yhteyksistä voida tehdä vahvoja johtopäätöksiä.
Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että työmatkan kulkutavalla on yhteys ainakin joihinkin yksilön
hyvinvoinnin osa-alueisiin erityisesti niillä ihmisillä, jotka ovat huolissaan ilmaston tilasta. Ei
kuitenkaan ole selvää, miksi näin on, sillä tutkimuksen poikkileikkausasetelma ja korrelatiivisen
aineiston käyttö eivät mahdollista syy-seuraussuhteiden muodostamista. Jatkotutkimus aiheesta on
tarpeen.