Työperäisen hyväksikäytön rikosoikeudellisen sääntelyn uudistus ja sen arvioitu vaikutus uhrien asemaan

Abstract

Tutkimukseni käsittelee työperäisen hyväksikäytön rikosoikeudelliseen sääntelyyn ehdotettua uudistusta ja uudistuksen arvioituja vaikutuksia uhrien asemaan. Työperäinen hyväksikäyttö on ilmiö, jossa käytetään hyväksi työntekijän tietämättömyyttä hänelle kuuluvista oikeuksista. Kesäkuussa 2025 oikeusministeriön asettama työryhmä julkaisi mietinnön, jossa rikoslain (39/1889) työrikoslukua ehdotettiin muutettavaksi siten, että voimassa oleva säännös kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä kumotaan ja sen tilalle tulevat uudet säännökset ’kiskonta työelämässä’ ja ’törkeä kiskonta työelämässä’. Ehdotetuilla muutoksilla toteutetaan hallitusohjelmakirjausta, jonka mukaan työntekijöiden hyväksikäyttöä pyritään ehkäisemään rangaistusten kiristämisellä.

Tutkin ehdotetun muutoksen arvioituja vaikutuksia työperäisen hyväksikäytön uhrien asemaan. Tutkielmani ajatuspohja koostuu työperäisen hyväksikäytön uhrien asemaa koskevasta aiemmasta tutkimuksesta sekä rangaistuksellisen käänteen ja kuvitteellisen yhteiskuntajärjestyksen teorioista. Vaikka uhrin näkökulman huomioiminen lainsäädäntöhankkeissa on tärkeää uhrien oikeuksien toteutumiseksi, toisinaan uhrin etua ajavaa kriminaalipolitiikkaa on käytetty rangaistuksellisten toimenpiteiden läpiajamiseksi. Kuvitteellisen yhteiskuntajärjestyksen teorian mukaan vaikutusvaltaisten yritysten ja yksilöiden tekemiin rikoksiin ja rikkomuksiin puututaan lainsäädäntö- ja syytteeseenpanotoimin vain satunnaisesti. Näillä satunnaisilla puuttumisilla pyritään kuitenkin ylläpitämään illuusiomaista kuvaa sellaisesta yhteiskunnasta, jossa vaikutusvaltaisten yritysten tekemiin rikoksiin puututaan yhtä voimakkaasti kuin yksilöidenkin tekemiin rikkomuksiin, vaikka näin ei tosiasiassa ole. Tutkielman perusteella on havaittavissa, että työperäistä hyväksikäyttöä koskevan rikoslainsäädännön muuttamisessa on elementtejä rangaistuksellisuuden lisääntymisestä sekä kuvitteellisen yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämisestä.

Tutkimukseni sijoittuu oikeussosiologian ja kriminologian kentälle ja antaa tukea aiheesta aiemmin tehdyille empiirisille ja lainopillisille tutkimuksille. Tutkimukseni empiirinen osuus koostuu laadullisesta sisällönanalyysistä, ja tutkimukseni metodina on teemoittelu. Empiirisenä aineistonani on työryhmän muistio Työperäisen hyväksikäytön rikosoikeudellisen sääntelyn uudistamisesta (2025:35) sekä sidosryhmien siitä antamat lausunnot (24 kpl).

Analyysini paljastaa, että monet lausunnonantajat uskovat lakimuutosehdotuksen vaikuttavan positiivisesti työperäisen hyväksikäytön uhrien asemaan. Kuitenkin iso osa lausunnonantajista on huolissaan, että uudet nimikkeet voisivat kaventaa ihmiskaupparikoksen soveltamisalaa ja siten heikentää ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja heidän oikeuksiensa toteutumista. Sidosryhmien antamien lausumien valossa lakimuutosehdotus ei kuitenkaan riittävällä tavalla ota huomioon uhrien haavoittuvaa asemaa ja jo aiemman tutkimuksen esiin tuomia ongelmia työperäisen hyväksikäytön sääntelyssä ja sääntelyn soveltamisessa.