”Mutta eihän tällä kaikella ole mitään merkitystä, jos kirjastossa ei ole kattoa” : Arjen kuva ja kansalaiskeskustelu yhteiskunnan jälleenrakentamisesta paikallislehdistössä Saksan brittiläisellä miehitysvyöhykkeellä 1945–46

Abstract

Tutkielman aiheena on sodanjälkeinen julkinen keskustelu Saksan luoteisosassa, brittiläisellä miehitysvyöhykkeellä. Pääasiallisena aineistona on kolme paikallista sanomalehteä: ensin miehityshallinnon julkaisema Neue Rheinische Zeitung (NRhZ) ja vuoden 1946 lehdistöreformista alkaen kristillissosiaalinen Rheinische Post (RP) sekä sosiaalidemokraattinen Neue Rhein Zeitung (NRZ). Tutkimustehtävä on (1) selvittää, millaisen kuvan sodanjälkeisestä arkipäivästä lehtien lukijakirjeet antavat ja (2) seurata näiden kautta kolmannen valtakunnan diktatuurin jälkeisten kahden ensimmäisen vuoden demokraattista uudelleenorientoitumista ruohonjuuritasolta ylöspäin. Tutkimusmenetelmänä käytetään tekstipohjaista laadullista sisällönanalyysiä ja lähdekritiikkiä, ja tutkielman taustalla vaikuttaa arjenhistoriallinen näkökulma.

Tutkielmassa havaitaan kansalaisilla olleen diktatuurin jäljiltä suorastaan patoutunut mielipiteenilmaisun tarve. Varsinainen henkinen jälleenrakennus vaati tietyt aineelliset puitteet kuten tilat ja materiaalit opiskelulle, mutta jopa elintarvike- ja asuntopulan sekä tuhoutuneen infrastruktuurin keskellä, epäselvässä työtilanteessa, sotavangeista ja muista kadonneista läheisistä huolta kantaen, yhteiskunnallinen keskustelu myös arjen ylittävistä aiheista alkoi nopeasti. Yhteyttä Saksan aggressiivisen ekspansiopolitiikan ja sodan tuhoisan päätöksen välillä ei henkilökohtaisen kurjuuden keskellä vielä useinkaan nähty. Sodan päätyttyä ilmassa oli ajoittain hämmästystä siitä, miten sota nyt oli Saksan ylle tullut, kuin vääjäämättömänä sääilmiönä ilman maan omaa osallisuutta tapahtumiin – kansallissosialistisesta propagandasta irtautuminen kesti monilla aikansa. Kaikesta huolimatta muutamien rohkeiden kirjoittajien toimesta pohjaa myöhemmälle menneisyydenhallinnalle luotiin jo varhaisen miehitysajan julkisessa keskustelussa. Käänne tapahtui varovasti ja vähitellen, ja usein kipeimmät kohdat verhottiin mustaan huumoriin.