Leasingsopimus ja insolvenssi: leasingvelkojan asema vuokralleottajan insolvenssitilanteessa

Abstract

Leasing on liiketoiminnan ympäristössä yleistynyt rahoitusmuoto, jonka avulla voidaan rahoittaa erinäisiä hankintoja. Leasingsopimuksia koskeva oikeudellinen lainsäädäntö on osittain puutteellista. Leasingsopimuksien vakiintuneet muodot ovat tunnistettu, mutta yhtenäinen oikeudellinen sääntely leasingsopimuksien osalta puuttuu. Tutkielmassa esitellään leasingsopimukset, niihin sovellettava oikeudellinen sääntely, sekä yleisesti tunnistetut vakiintuneet leasingsopimustyypit käyttöoikeusleasing ja rahoitusleasing. Luotonanto on välttämätön toiminto markkinatalouden toimivuudelle. Yksittäiset velalliset saattavat ajautua ylivelkaantumisen myötä tilanteeseen, etteivät ne enää selviä veloistaan. Velallisen maksukyvyttömyys käynnistää insolvenssimenettelyn. Tutkielmassa tarkastellaan saneeraus- ja konkurssimenettelyn kulkua, ja niiden oikeudellisia vaikutuksia erityisesti velkojille. Velallisen insolvenssimenettelyt aiheuttaa leasingvelkojalle riskejä. Tässä tutkielmassa käsitellään insolvenssimenettelyjen riskejä leasingvuokralleantajan näkökulmasta. Tutkielmassa käydään läpi saneerausmenettelyn keinot puuttua leasingvelkojan oikeuk-siin, kun velkojan saamiset perustuvat käyttöoikeusleasingsopimukseen ja rahoitusleasingsopimukseen. Tutkielmassa esitellään vuokralleottajan konkurssin vaikutukset leasingvelkojalle. Tutkielmassa havaitaan, että leasingvuokralleantajan riskipositio vuokralleottajan insolvenssitilanteessa on pitkälti riippuvainen siitä, suojaako hänen saamisiaan jokin esineoikeudellinen oikeus. Käyttöoikeusleasing ja rahoitusleasing eroavat toisistaan siten, että rahoitusleasingsopimus perustaa vuokralleantajalle tehokkaan panttioikeuden. Käyttöoikeusleasing ei tuo vuokralleantajalle samanlaista vakuusoikeudellista suojaa, vaan käyttöoikeusleasingin vuokralleantajan oikeudet liittyvät omistusoikeudellisiin kysymyksiin.