”Meil täytyis olla melkee semmonen kuudes aisti täs työssä”: Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ja toimintatapoja lapsen kielenkehitystä sekä kielellistä vuorovaikutusta tukevissa kirjanlukutilanteissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista vuorovaikutusta syntyy varhaiskasvatuksen opettajien ja kolmevuotiaiden lasten välillä kirjanlukutilanteissa. Tavoitteena oli tarkastella sitä, millä tavoin opettajat kokevat kirjanlukuhetken tukevan lapsen kielenkehitystä sekä vuorovaikutusta ja miten he toteuttavat kirjan lukemista päiväkotiryhmissä. Lisäksi tarkasteltiin opettajien toiminnan teoriaa ja keskustelevan lukemisen piirteiden käyttöä lukutilanteissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla neljää opettajaa, joista kaksi oli varhaiskasvatuksen kandidaatteja ja kaksi varhaiskasvatuksen sosionomeja. Haastattelun lisäksi videoitiin opettajien pitämät kirjanlukutilanteet, joihin jokaiseen osallistui kolme lasta. Haastattelut ja videoinnit suoritettiin kesän ja syksyn 2020 aikana eräissä satakuntalaisissa päiväkodeissa. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin sekä toiminnan teorian kautta. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että kirjan lukeminen koettiin kieltä kehittävänä ja vuorovaikutuksellisesti rikkaana toimintana. Tuloksissa korostui myös, että kirjojen merkitys ymmärretään lasten kehitystä tukevana asiana. Varhaiskasvatuksen opettajat käyttivät lukiessaan keskustelevan lukemisen piirteistä suurinta osaa monipuolisilla tavoilla. Opettajat loivat kuitenkin lukutilanteissa lapsille huomattavan vähän mahdollisuuksia lauseiden täydentämiseen. Tuloksista kävi lisäksi ilmi, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta opettajien sisäiset uskomukset kohtasivat heidän toimintansa kanssa eli toiminnan teorian välillä ei ollut suuria ristiriitaisuuksia. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kirjojen lukeminen on mainio tapa vahvistaa vuorovaikutusta aikuisen ja lapsen välillä sekä tukea lapsen kielenkehitystä. Opettajien lukutilanteissa käyttämät eleet, ilmeet, kosketukset ja äänenpainot lisäävät vuorovaikutusta aikuisen ja lasten välillä mahdollistaen syvemmän yhteyden syntymisen. Johtopäätösten perusteella voidaan myös kertoa, että varhaiskasvatuksen opettajat ymmärtävät kirjojen pedagogisen arvon ja niitä käytetään osana ryhmien päivittäistä toimintaa.