Suomeen suunnitellun merituulivoiman sijoittuminen suhteessa lintujen päämuuttoreitteihin

Abstract

Maailmanlaajuisten ympäristöongelmien hillitsemiseksi uusiutuvan energian tuotantoa on lisätty sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Suomessa on panostettu erityisesti tuulivoimaan, ja kiinnostus merialueiden hyödyntämiseen osana energiantuotantoa on kasvanut 2020-luvulla merkittävästi. Vaikka vuonna 2025 Suomessa toimii vasta yksi merituulivoimala, nähdään merialueissa suurta potentiaalia – suunnitteilla on yli kaksikymmentä hanketta.

Maatuulivoimaan verrattuna merituulivoima tarjoaa mahdollisuuden suurempiin energiantuotanto-määriin, sillä merellä puistojen kokoa eivät rajoita muu infrastruktuuri, ja tuuliolosuhteet ovat keskimäärin suotuisammat. Vaikka merituulivoima tarjoaa puhdasta, kestävää ja runsastuottoista energiaa, liittyy siihen haasteita esimerkiksi voimaloiden sijoittuessa muuttolintujen muuttoreiteille. Tuulivoiman on arvioitu lisäävän lintujen kuolleisuutta sekä aiheuttavan häiriöitä niiden muuttoreiteissä ja lajityypillisessä käyttäytymisessä. Lajien välillä on suuria eroja siinä, millä tavoin ne käyttäytyvät tuulivoimaloiden ympärillä ja tätä kautta miten alttiita ne ovat voimaloiden haitoille. Tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia on mahdollista minimoida erilaisin teknisin ratkaisuin, mutta keskeisin tekijä on voimaloiden sijoittelu päämuuttoreittien ulkopuolelle aina kun mahdollista.

Tässä tutkimuksessa tarkastelin lintujen päämuuttoreittien sijoittumista suhteessa vuoden 2025 tammikuussa voimassa olleiden merituulivoimahankkeiden sijainteihin. Merituulivoiman tarkastelussa hyödynsin myös vuodelle 2030 luodun merialuesuunnitelman energiantuotantoalueita saadakseni laajemman kuvan siitä, millaisille alueille merituulivoimaa voitaisiin tulevaisuudessa suunnitella. Halusin myös selvittää päällekkäistarkastelun avulla, millä tavoin suunnitelma ottaa huomioon muuttoreittiaineiston ja tätä kautta muuttolintujen suojelun. Spatiaalisilla päällekkäis¬analyyseilla selvitin, missä määrin eri hankkeet ja energiantuotantoalueet sijoittuvat lintujen muuttoreiteille ja miten alttiita lajit näin ollen merituulivoiman vaikutuksille olisivat.

Tutkimukseni osoittaa, että tarkastelluista lintulajeista 38 % kulkee vähintään yhden merituulivoimalan hankealueen läpi. Vain kolmella hankkeella ja kolmella energiantuotantoalueella ei ollut lainkaan päällekkäisyyttä muuttoreittien kanssa. Päällekkäisyyttä esiintyi enemmän mantereisen rantaviivan tuntumassa kuin avomerellä. Muuttolintujen kannalta tuulivoimalan sijaitseminen kauempana rantaviivasta olisi siis kestävämpi ratkaisu. Tarkastelemistani lajeista eniten päällekkäisyyttä havaittiin vesilinnuilla. Keskimääräisellä vesilinnulla oli myös eniten hankealueita reitillään verrattuna muihin lajiryhmiin. Päällekkäisyyttä ilmeni vesilintujen lisäksi petolinnuilla, hanhilla ja joutsenilla.

Tutkimusaineistooni liittyy useita epävarmuustekijöitä, jotka on syytä ottaa huomioon tuloksia tarkastellessa. Lintujen päämuuttoreitit tunnetaan heikosti saariston ulkopuolelta, ja hankealueet ovat vasta hyvin varhaisessa suunnittelun vaiheessa. Näiden aineistojen tarkastelu yhdessä antaa kuitenkin arvokasta tietoa siitä, millä tavoin lintujen muuttoreittejä pyritään ottamaan huomioon merituulivoiman suunnittelussa. Merituulivoimapuistojen sijoittelu on keskeisin tekijä lintuihin kohdistuvien vaikutuksien minimoimisessa.