Silakan loismatojen esiintyminen, isäntälajit ja vaikutus Saaristomeren elinkeinokalatalouteen

Abstract

<p>Turun yliopiston Saaristomerellä toteuttamassa silakan lisääntymisbiologiaa tutkivassa pitkäaikaisseurannassa havaittiin silakoissa 2014 ensimmäisen kerran Corynosoma-suvun väkäkärsämatoja. Ne ovat selkärankaisia pääisäntinä käyttäviä loisia, joiden elinkiertoon kuuluu kala siirtoisäntänä. Väkäkärsämatojen pääisäntinä toimivat pääasiassa hylkeet, mutta aikaisemmissa tutkimuksissa muualla Euroopassa niitä on löydetty myös merimetsoista. Viimeisten vuosikymmenien aikana Itämeren suolapitoisuus on laskenut ja samalla alueen silakkapopulaatio on kasvanut. Muuttuvat ympäristötekijät ja kasvava populaatiotiheys aiheuttavat silakoille stressiä, jolloin niiden kunto heikkenee. Heikentynyt kunto saattaa altistaa silakat helpommin loistartunnalle. Loisten pääisäntien harmaahylkeiden ja itämerennorppien sekä merimetsojen kannat ovat kasvaneet 2000-luvulla. Tutkimuksessa selvitettiin väkäkärsämatojen esiintymistä ja kannankehitystä Saaristomeren ja Selkämeren silakoissa ja merimetsoissa. Yhteensä 7002 silakkaa tutkittiin vuosien 2014 ja 2019 välillä ja 65 merimetsoa vuosina 2018 ja 2019. Silakoiden pituus mitattiin, paino punnittiin ja ruumiinontelot tarkastettiin loisten varalta. Merimetsot punnittiin ja mitattiin ja suolistoista kerättiin löydetyt loiset. Kerätyille loisille tehtiin DNA-analyysit lajinmääritystä varten. Tutkimus osoitti, että suuremmilla silakoilla on suurempi todennäköisyys saada loistartunta. Loistartuntojen määrä on kasvanut vuodesta 2014 vuoteen 2018, mutta väheni vuonna 2019. Loisia löytyi sekä Saaristomeren että Selkämeren silakoista. Saaristomeren silakat olivat loisittuja useammin kuin Selkämeren. Airistolta ammutut ja aikuiset merimetsot olivat useammin loisittuja, kuin nuoret tai Kustavista ammutut. DNA-analyysit osoittivat, että silakoista ja merimetsoista löytyy samoja väkäkärsämatoja, Corynosoma semerme -lajin edustajia. Suurikokoisten silakoiden suurempaa loisprevalenssia selittää muun muassa niiden ravinnonkäyttö ja vaelluskäyttäytyminen. Loisten yleistymistä puolestaan saattaa johtua merimetsojen ja hylkeiden yleistymisestä ja muuttuneista ympäristöoloista. Tutkimus osoitti, että hylkeiden lisäksi myös merimetsot toimivat isäntinä silakoista löytyville Corynosoma-loisille. Loisten esiintymisestä silakassa ja merimetsossa saattaa aiheutua haitallisia vaikutuksia elinkeinotalouteen.<br /></p>