Oikeusturvan toteutuminen osana purkukynnyksen oikeudellista arviointia : Erityistarkastelussa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö veroasioissa

Abstract

Tässä ON-työssä tarkastellaan oikeusturvan toteutumista veroasioiden purkumenettelyssä, kun oikeudellisen arvioinnin kohteena on purkukynnyksen ylittyminen. Tarkastelun pääpaino on korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä ja sen roolissa jälkikäteisen oikeusturvan toteuttajana osana purkujärjestelmää. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on vakiintuneesti korostettu oikeusvarmuuden periaatteen toteutumista veroasioita koskevissa purkuasioissa. ON-työn tarkoitus on selvittää, että vaikuttaako korkeimman hallinto-oikeuden vakiintunut oikeuskäytäntö korostaa oikeusvarmuutta hakijan jälkikäteisen oikeusturvan tosiasialliseen toteutumiseen HOL 117 §:n mukaisissa purkuasioissa. ON-työssä keskitytään tarkastelemaan erityisesti sitä, että toteutuuko oikeusturva asioissa, joissa korkeimman hallinto-oikeuden oikeudellisen arvioinnin kohteena on HOL 117 §:n 2 momentin mukaisen purkukynnyksen ylittyminen veroasioissa. Yleisemmällä tasolla tarkastellaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen prejudikaattiarvoa ja sitä, millä tavoin ne ilmentävät vallitsevaa oikeustilaa käsiteltäessä HOL 117 §:n mukaista lainvoimaisen päätöksen purkamista veroasioissa. Työssä on hyödynnetty tutkimusmetodina lainoppia. Tutkimuskysymyksiin vastataan prosessioikeudellisesta näkökulmasta soveltamalla lainopillista metodia analysoiden tutkielman kannalta olennaista oikeuslähdemateriaalia, jota on muun muassa voimassa oleva oikeus ja lain esityöt, oikeuskäytäntö ja -kirjallisuus sekä oikeustieteilijöiden esittämät tulkintakannanotot. ON-työn keskeiset tutkimustulokset kohdistuvat korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen perusteluiden kattavuuteen ja prejudikaattien ohjaus- ja yhtenäistämisfunktioon. Oikeusturvan toteutumisen kannalta keskeisiä havaintoja ovat korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen perusteluiden vaillinaisuus, joka näyttäytyy yksityisen oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta tarkasteltuna haastavalta. Oikeusvarmuuden korostaminen vahvistaa jo ennestään korkeaa purkukynnystä, joka yhdessä ratkaisun vaillinaisten perusteluiden kanssa voi heikentää huomattavasti yksilön oikeusturvan toteutumista. Näin on etenkin silloin, mikäli kyseinen ratkaisu on prejudikaatti, jolla on tosiasiallisesti yleinen merkitys tulevan oikeuskäytännön kannalta ja viranomaisten lainsoveltamisratkaisujen ohjaajana. Tulokset osoittavat tarpeen yksityiskohtaisemmille perusteluille osana korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä. Veroasioissa korkeimman hallinto-oikeuden perusteluvelvollisuus jälkikäteisen oikeusturvan toteuttajana on korostuneessa asemassa, koska veroasioissa yksilön vastapuolena on tavallisesti julkisen vallan käyttäjä.