Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden käsityksiä toimintakentästään julkisen ja yksityisen vallan rajapinnoilla

Abstract

<p>Yksityisen turvallisuusalan kasvu ja laajentuminen perinteisesti poliisille kuuluvalle julkiselle toimintakentälle on merkittävä yhteiskunnallinen muutos. Alan tutkimus on kuitenkin ollut vähäistä eikä toimintakenttää tai suhdetta julkiseen valtaan tunneta tarkasti. Artikkelin tavoitteena on selvittää, minkälaisiksi yksityisen turvallisuusalan toimijat kokevat toimintakenttänsä ja toimivaltuutensa erityisesti suhteessa poliisiin sekä minkälaista vallankäyttöä yksityinen turvallisuusala rakentaa. Aineistona käytetään alalla pitkään työskennelleiden vartijoiden ja järjestyksenvalvojien teemahaastatteluja. Tulosten mukaan yksityisen turvallisuusalan toimijat eivät koe korvaavansa poliisia, vaan täydentävänsä poliisitoimintaa. Yhteistyö on tiivistä, mutta siinä löytyi myös säröjä. Työtehtävät kohdistuivat usein julkisessa tai puolijulkisessa tilassa oleileviin ryhmiin, lähinnä nuoriin ja päihteidenkäyttäjiin. ”Harmaan alueen” eli laissa sääntelemättömän alueen koettiin lisäävän liikkumavaraa silloin, kun toimivaltuuksia pidettiin toimimattomina. Tällä tarkoitettiin sitä, ettei kaikille toimenpiteille ollut välitöntä oikeusperustaa lainsäädännössä. Tätä voi pitää ongelmallisena alan valvonnan ja lainsäätäjän määrittelemän toimenkuvan kannalta. Lisäksi suostuttelua ja keskustelua, eli pehmeää valtaa, käytettiin puuttumistilanteissa. Argumentoimme, että tarvitsemme perusteellisempaa ymmärrystä yksityisestä turvallisuusalasta ja sen suhteesta julkiseen valtaan. Yksityisen turvallisuusalan vallankäyttöä olisi ymmärrettävä nykyistä laajemmin yhdistelmänä symbolista, pehmeää ja laissa säädeltyä valtaa, tai sen venyttämistä. Tulosten avulla yksityisen ja julkisen rikoskontrollin suhteita voidaan ymmärtää moninaisemmin ja arvioida turvallisuusalan vallankäytön keinoja, rajapintoja ja rajoja.<br></p>