Työelämä generalistien silmin – Kasvatustieteiden opiskelijoiden erilaiset työelämäorientaatiot opintojen keskivaiheilla sekä valmistumisen kynnyksellä.

Abstract

Tutkielmassani tutkittiin Turun yliopistossa opiskelevien kasvatustieteilijöiden kokemuksia ja käsityksiä tulevasta työelämästä kasvatustieteiden koulutuksen eri vaiheissa. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida kasvatustieteiden generalistiopiskelijoiden työelämäorientaatiota. Lisäksi tutkimukseen sisältyi vertailuasetelma, jonka ansiosta tutkimuksessa pystyttiin vertailemaan eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä opiskelijoiden työelämään orientoitumisessa koulutuksen eri vaiheissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös kasvatustieteilijöiden käsityksiä ja kokemuksia koulutuksen sisältöjen vaikutuksista omille työelämäpohdinnoilleen sekä kasvatustieteilijöiden käsityksiä koulutuksensa ja työelämän välisistä yhteyksistä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat korkeakoulutettujen ja työelämän välinen suhde sekä yliopistojen muuttuvat koulutustehtävät, joiden puitteissa opiskelijat orientoituvat työelämään.

Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän kasvatustieteilijän haastatteluista, joista neljä suorittivat kasvatustieteen kandidaatin tutkintoa ja viisi suorittivat kasvatustieteen maisterin tutkintoa. Generalistiopiskelijoiden joukossa oli sekä yleisen- ja aikuiskasvatustieteen sekä erityispedagogiikan pääaineopiskelijoita. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, sillä tutkimuksen taustalla oleva käsitejärjestelmä oli jo valmiiksi purettu erilaisiin teemoihin, ja teemahaastattelun avulla haastateltavat saivat tuoda näkemyksiään esille loogisesti teema kerrallaan. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavasti ja teemoittelemalla.

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että koulutus ja koulutuksen vaihe vaikuttavat työelämään orientoitumiseen, sillä erilaiset asiat ovat ajankohtaisia kasvatustieteen kandidaatti- ja maisteriopiskelijoille. Kandidaatin tutkintoa suorittavat opiskelijat keskittyivät vielä työelämän sijasta enemmän koulutuksellisiin valintoihin, rakensivat vielä käsitystä omasta osaamisestaan ja mahdollisuuksistaan koulutuksen edetessä ja työllistymisvalmiuksissaan he pohtivat asioita, joilla tulevaa työllistymistä voitaisiin edistää jo koulutuksen aikana. Maisterin tutkintoa suorittavat opiskelijat puolestaan suhtautuivat pian koittavaan työelämäsiirtymäänsä epävarmuudella, ymmärsivät konkreettisemmin oman asiantuntijuutensa ja kokivat työelämäsiirtymän epävarmuuden johdosta joutuvansa laajentamaan suuntautumistaan työllistyäkseen työmarkkinoilla. Kasvatustieteilijät pitivät tärkeänä yliopistokoulutuksen autonomiaa, sivistävyyttä ja akateemisuutta, joiden kustannuksella ei haluttu lisättävän koulutuksen työelämälähtöisyyttä, vaikka osa kasvatustieteilijöistä toivoikin koulutukseen enemmän opiskelijalähtöisyyttä. Yrittäjyyskasvatukseen suhtauduttiin kriittisesti, eikä sitä koettu tarvittavan kasvatustieteiden koulutuksessa.