Nanoteknologiaan perustuvat biomateriaalit kroonisten haavojen hoidossa
714.46 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset7
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Krooniset haavat ovat merkittävä kliininen ja taloudellinen taakka terveydenhuollolle ja väestön ikääntyessä ja diabeteksen yleistyessä ongelman odotetaan kasvavan. Haavan kroonistumisen taustalla on monitekijäinen patofysiologia, joka koostuu haavan paranemiseen liittyvien solutoimintojen häiriöistä, pitkittyneestä tulehdusreaktiosta ja usein myös bakteeri-infektiosta.
Nykyiset hoitomenetelmät, kuten haavakääreet, kudoksen poistaminen ja antiseptiset tuotteet, keskittyvät pääasiassa haavaympäristön suojaamiseen, infektion hallintaan ja kosteustasapainon ylläpitämiseen. Nämä menetelmät eivät kuitenkaan kohdistu riittävässä määrin kroonisen haavan monimutkaiseen patofysiologiaan, jossa keskeistä on muun muassa heikentynyt verisuonituksen toiminta, solujen vanheneminen ja pitkittynyt tulehdusreaktio.
Kroonisten haavojen hoidossa biomateriaaleilla on pääasiassa pyritty suojaamaan kudosta ja tukemaan sen paranemista. Biomateriaalien kliinistä tehokkuutta on kuitenkin rajoittanut muun muassa bioaktiivisuuden puuttuminen ja vaikutusten epäspesifisyys. Nanoteknologiaan perustuvat biomateriaalit edustavat uutta lähestymistapaa kroonisten haavojen hoidossa. Niiden avulla haava-alueelle voidaan kuljettaa kohdennetusti erilaisia haavan paranemista edistäviä bioaktiivisia yhdisteitä, kuten kasvutekijöitä tai antimikrobisia aineita. Kohdennetumman vaikutuksen lisäksi nanorakenteet voivat suojata herkkiä biomolekyylejä elimistön hajotukselta ja samalla auttaa ennustamaan lääkeaineen vapautumista.
Nanoteknologiaan perustuvien biomateriaalien on eläinkokeissa osoitettu edistävän haavan paranemista tehokkaammin kuin vapaasti annostellut yhdisteet tai perinteiset passiiviset biomateriaalit. Kliininen näyttö niiden tehokkuudesta on kuitenkin vielä hyvin rajallista, sillä kliinistä tutkimusta ja käyttöä rajoittavat lähinnä turvallisuuteen, sääntelyyn ja kustannuksiin liittyvät haasteet. Nanoteknologiaan perustuvat biomateriaalit tarjoavat siis lupaavan keinon siirtyä passiivisesta haavan hoidosta kohti aktiivisempaa kudosregeneraatiota, mutta niiden kliininen käyttöönotto edellyttää yhä lisätutkimuksia.
Tutkielmassa tutustutaan aluksi kroonisten haavojen taustalla olevaan patofysiologiaan ja kliinisessä käytössä oleviin kroonisten haavojen hoitomenetelmiin, jonka jälkeen tutkielma käsittelee lyhyesti perinteisten biomateriaalien käyttöä haavanhoidossa. Tämän jälkeen tutkielmassa käydään läpi erilaisia kroonisen haavan hoitoon suunniteltuja nanoteknologiaan perustuvia biomateriaalityyppejä ja niiden käyttöä terapeuttisten aineiden kuljettajina.