Friikit ruumiit ruudussa - silmäyksiä sokkidokumenttien poikkeuksellisten ruumillisuuksien esityksiin

Abstract

Kummajaiset, niin sanotut friikit, ovat kautta aikojen kiehtoneet suurta yleisöä, ja erilaisten ruumiin epämuodostumien hämmästely kiertävissä friikkisirkuksissa oli etenkin 1800-luvulla suosittu huvi. Sen sijaan, että yleisöt täyttäisivät edelleen kylien torit ja markkinapaikat, nämä ihmiskehon kummallisuudet ovat vallanneet televisiovastaanottimet ja siirtäneet hämmästelyn ja kummastelun yleisön olohuoneisiin.

Yhtenä ilmentymänä mediakentällä kiertävistä poikkeuksellisen ruumiillisuuden kulttuurisista esityksistä ovat etenkin 2000-luvun alussa Suomenkin televisioihin ilmestyneet niin sanotut sokkidokumentit. Tässä tutkielmassa tarkastelen kolmea lajityyppiä edustavaa dokumenttia, Neljä kättä, kolme jalkaa; Maailman pienin äiti ja Mies raskaana, tavoitteenani analysoida, miten oletetusta normista poikkeavien ruumiiden esitykset luodaan yhtäältä dokumentaarisuuden toisaalta tosi-tv-muodon erityispiirteitä hyödyntämällä.

Paneudun myös erilaisten ruumiin ja affektiivisuuden teoretisointien avulla moninaisiin ruumisvariaatioihin, joihin dokumenttien esittämät ruumiillisuudet tulevat kytketyiksi. Käytän metodisina työkaluina käsitteitä kuten friikki, hirviö, abjekti ja groteski. Analysoidessani sokkidokumentteja otan huomioon audiovisuaalisen aineiston kuvalliset ja äänelliset ulottuvuudet ja havainnoin niitä huomioiden tekstuaalisten ominaisuuksien lisäksi myös niiden vaikuttavuuden tunnetasolla.

Tulkintani mukaan sokkidokumenttien tavassa kuvata poikkeuksellista ruumiillisuutta on löydettävissä itsen ja oudon Toisen välisten rajojen ylläpitämistä, erilaisten ruumiiden hierarkkisiin järjestyksiin asettamista – mutta myös pinnan tason alla kyteviä ruumiskapinan mahdollisuuksia.