Sääntelymekanismit kuntodopingin torjunnassa : käytön kriminalisoinnin tarve

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään kuntodopingin ehkäisemisen sääntelykeinoja Suomessa. Tarkastelun kohteena on dopingaineisiin liittyvä lainsäädäntö, antidopingjärjestöjen ja lajiliittojen säännöt sekä niihin liittyvät oikeudelliset haasteet ja kehityskohdat. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka tehokkaasti Suomen rikoslaki ja muut sääntelymekanismit ehkäisevät kuntodopingin käyttöä ja selvitetään, miten sääntelyä voitaisiin kehittää paremmin torjumaan ilmiötä. Lisäksi pohditaan, onko dopingaineiden käytön kriminalisoinnille tarvetta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty lainopillista analyysiä, jonka avulla on tarkasteltu Suomen rikoslain dopingrikoksia koskevia säännöksiä. Lisäksi on hyödynnetty empiirisiä lähteitä kuten tilastoja dopingin käytöstä. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu urheiluoikeuteen ja kriminalisointiteorioihin, liittyen esimerkiksi yksilönvapauden ja yhteiskunnallisen kontrollin väliseen tasapainoon. Vaikka Suomen rikoslaissa on säännelty dopingaineiden maahantuonnista ja levityksestä, ei dopingaineiden käyttöä ole kriminalisoitu. Tämä aiheuttaa ongelmia erityisesti kuntourheilussa, jossa dopingvalvonta ei perustu kilpaurheilun tavoin kilpailusääntöihin. Maailman antidopingjärjestö WADA:n antidopingsäännöt suojelevat vain kilpaurheilijoita, jättäen kuntodopingin käyttäjät sääntelyn ulkopuolelle.