Rohkealla mielellä työhön tulevaisuuden eteen : Tulevaisuuskuvat Toveritar-lehdessä 1930-luvulla

Abstract

Tutkielmani aihe on työläisnaisten tulevaisuuskuvat 1930-luvun Toveritar-lehdessä. Toveri-tar: Suomen sos.-dem. työläisnaisliiton äänenkannattaja oli Suomen Sosialidemokraattisen työläis-naisliiton julkaisema aikakauslehti, ja 1930-luvulla se oli ainoa vapaasti ilmestynyt työläisnaisten lehti. Kartoitan tulevaisuuskuvia, eli tulevaisuuteen suuntautuneiden mielikuvien ja käsitysten, kautta työläisnaisten mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Työläisnaisten odotushorisontti määritti mahdolli-suuksia ja mahdottomuuksia. Menneen tulevaisuuden kautta tarkastelen myös näiden historiallisten tosiasioiden, sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuristen olosuhteiden, ylitse vuotaneita mahdollisuuksia ja pohdin kuvittelun merkitystä naisten toimijuudelle. Tarkastelen aluksi työväenliikkeen tulevaisuutta ja sosialistisen ihanneyhteiskunnan merkitystä työ-läisnaisten perspektiivistä. Ihanneyhteiskunta koettiin luontaisen kehityskulun tuloksena ja lehdessä tulevaisuuden maailman toivottiin olevan oikeudenmukainen, rauhan ja rakkauden täyteinen yhteis-kunta, jossa jokaisella oli sijansa. Vuosikymmenen pelot ja mullistukset vaikuttivat siihen, että myös uhkakuvista kirjoitettiin runsaasti. Näissä korostuu etenkin taantumuksen, fasismin ja suursodan pel-ko. Pelolla ei tarkoitettu lamauttaa, vaan päinvastoin kannustaa työläisnaisia toimintaan. Toisessa käsittelyluvussa määritän naiset yhteiskunnallisina työläistoimijoina, nuorina ja toisaalta sosialistisen kasvatuksen kohteina ja kasvattajina. Tarkastelen kasvatuksen yhteydessä intellektuellienkin suosi-mia opintopiirejä sekä kasvatuksen paikkoja, eli työläiskoteja ja niihin sisältyviä haasteita ja toiveita. Erotan toisistaan nuoret työläisnaiset käytännön toimijoina, järjestöaktiiveina ja haaveilijoina, sekä uuden naisen hahmotelmat. Uutta naista muodostettiin modernin naisen diskurssin tavoin, mutta po-liittisen naistenlehden kontekstissa uusi nainen muotoutui erityisesti sosialistisena ihmisenä. Pohdin kautta tutkielman tulevaisuuden merkitystä marginalisoiduille työläisnaistoimijoille. Tulevai-suuteen valittiin suhtautua rohkean optimistisesti, sillä tulevaisuus nähtiin ainoana mahdollisena vaih-toehtona. Työväestölle menneisyys ja nykyhetki olivat haasteiden ja taistelun paikkoja, joten tulevai-suuden oli oltava parempi. Loppuluvussa esitän, että työläisnaisten tulevaisuuskuvia olisi hyödyllistä tarkastella myös suhteessa muihin aikalaisaineistoihin kattavamman kokonaiskuvan takaamiseksi.