Neliportainen tietoisuuden mittaus ja sokeanäkö neurologisesti terveillä henkilöillä

Abstract

Sokeanäkö on tilanne, jossa henkilö voi havaita ärsykkeen piirteitä ilman tietoista kokemusta ärsykkeen näkemisestä. Tämä tilanne on havaittu ensimmäisenä potilailla, joilla on primäärin näköaivokuoren, eli V1-alueen vaurio aivoissa. Ilmiön mahdollistumista on selitetty muun muassa V1-alueen ohittavien aivoratojen olemassaololla. Aikaisemmat tutkimukset ovat olleet ristiriidassa sen suhteen, esiintyykö neurologisesti terveillä henkilöillä sokeanäköä, vai selittyykö sokeanäkö sokeanäköpotilailla esimerkiksi aivojen plastisuudella. Tässä tutkimuksessa tutkittiin transkraniaalisen magneettistimulaation (TMS) aiheuttamaa Tyypin I ja Tyypin II sokeanäköä. Tyypin I sokeanäkö on tilanne, jossa henkilöllä ei ole minkäänlaista tietoisuutta näköärsykkeestä, mutta kykenee silti arvaustasoa paremmin erottelemaan ärsykkeen jotakin piirrettä. Tyypin II sokeanäkö tarkoittaa henkilön kykyä erotella ärsykkeen jotakin piirrettä ilman tietoisuutta kyseisestä piirteestä, samalla kun hän on jollakin tasolla tietoinen ärsykkeen olemassaolosta tai jostakin toisesta ärsykkeen piirteestä. Tietoisuutta ärsykkeen havaitsemisesta mitattiin ensimmäistä kertaa TMS-sokeanäköä käsittelevässä tutkimuksessa neliportaisella Perceptual Awareness Scale-asteikolla (PAS), jonka on todettu mittaavan näköhavainnon kokemusta hienovaraisemmin ja tyhjentävämmin kuin tutkimuksissa usein käytetty kaksiportainen asteikko. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko TMS-pulssilla saada aikaan Tyypin I sokeanäköä neurologisesti terveillä henkilöllä, ja esiintyykö Tyypin II sokeanäköä. TMS-pulssi suunnattiin V1-alueelle, jonka on havaittu olevan tärkeä osa tietoisen näköhavainnon muodostumista. TMS-pulssilla supressoitiin tietoista näköhavaintoa ja samalla koehenkilön täytyi päättää, oliko esitetty näköärsyke (viiva) pysty- vai vaakaorientaatiossa. TMS-pulssi vaikutti tässä tutkimuksessa sekä tietoiseen, että ei-tietoiseen näköärsykkeen prosessointiin heikentävästi. Silloin kun koehenkilö raportoi, ettei nähnyt ärsykettä, myös ärsykkeen orientaation erottelu oli arvaustasolla. Tämä viittaa siihen, että sekä tietoinen että tiedostamaton näköhavainto riippuvat V1-alueen normaalista toiminnasta neurologisesti terveillä henkilöillä ja näin ollen Tyypin I sokeanäköä ei heillä esiinny. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin Tyypin II sokeanäköä, eli koehenkilön kykyä erotella näköärsykkeen orientaatiota arvaustasoa paremmin, kun hänellä oli jonkinlaista tietoisuutta näköärsykkeen olemassaolosta. Sekä tietoinen että tiedostamaton visuaalinen prosessointi näyttäisivät tutkimuksen mukaan riippuvan V1-alueen normaalista toiminnasta neurologisesti terveillä koehenkilöillä.