Moninainen yhteisöllisyys suomalaisissa lähiöissä : Integroiva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella suomalaisten lähiöiden yhteisöllisyyttä integroivalla kirjallisuuskatsauksella. Tavoitteenani on pyrkiä tuottamaan tietoa siitä, miten yhteisöllisyys lähiöissä asuvien ihmisten keskuudessa rakentuu, ja miten yhteisöllisyys lähiöissä ilmenee. Aineistona käytän aiempia vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Tutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu yhteisöllisyyden, osallisuuden ja sosiaalisten suhteiden käsitteistä sekä lähiön käsitteestä. Tarkastelen teoreettisessa viitekehyksessä myös paikan merkitystä yhteisöllisyyden rakentumisessa ja aiempia lähiöiden sosiaalista elämää koskevia tutkimuksia. Käsitän yhteisöllisyyden rakentuvan lähiöissä muodostuvista sosiaalisista suhteista, omaehtoisesta osallistumisesta sekä lähiöille paikkoina annetuista merkityksistä. Yhteisöllisyys on lähiöissä moninaista, koska se muodostuu monista erilaisista tekijöistä. Lähiöiden yhteisöllisyyttä rakennetaan sosiaalisella kanssakäymisellä naapureiden kanssa, kuten antamalla naapuriapua ja tukemalla toisiaan, mikä lisää solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta asukkaiden välillä. Yhteisöllisyys rakentuu osallistumalla yhteisiin aktiviteetteihin, kokemalla lähiöt ”kylämäisinä” ja muistelemalla lähiöiden menneitä aikoja ja paikkoja. Lähiöissä muodostuva yhteisöllisyys syntyy arkisista tekemisen ja ajattelun tavoista, jotka kiinnittyvät sosiaalisiin käytäntöihin sekä perinteisistä yhteisöllisyyden muodoista, kuten yhteisesti ympäröivästä luonnosta huolta pitämällä. Lähiöissä rakentuva moninainen yhteisöllisyys tuo asukkaille kuulumisen, yhteisyyden ja samanarvoisuuden kokemuksia. Lähiöissä muodostuva yhteisöllisyys näyttäytyy alueen ulkopuolella eläville ihmisille perinteisenä muotoutuvan yhteisöllisyyden lisäksi myös perinteisestä yhteisöllisyyden ihanteesta poikkeavana yhteisöllisyytenä, siksi yhteisöllisyyttä ei välttämättä kaikilta osin tunnisteta eikä tunnusteta. Lähiöiden oletettua yhteisöllisyyden puutetta käytetään yhtenä perusteluna asukkaiden yhteisöllistämis- sekä osallistamispyrkimyksiin ulkopuolisten toimijoiden tahoilta. Yhtäältä ulkopuolisten toimijoiden tulisi tunnistaa lähiöissä jo olemassa oleva moninainen yhteisöllisyys ja pyrkiä vahvistamaan sitä eikä tuottaa sellaista toimintaa lähiöihin, millä ei ole merkitystä asukkaille. Toisaalta, jos ulkopuolisten toimijoiden tarjoamat yhteisöllisyyttä tukevat tilat ja toiminnat koetaan asukkaiden mukaan merkityksellisiksi, täytyisi löytyä edellytykset ylläpitää niitä.