Melkein kohti, ihan lähellä, melko edessä – Mitä astemääritteet kertovat spatiaalisten grammien semantiikasta

Abstract

<p>Artikkelissani tarkastelen erilaisten astemääritteiden ja neljäntyyppisten spatiaalisten grammien yhteisesiintymisen mahdollisuuksia. Tarkasteltavat grammiryhmät ovat a) topologiset (<em>lähellä</em>, <em>kaukana</em>, <em>luona</em>), b) suuntaa ilmaisevat (<em>kohti, ohi</em>), c) tarkentavat (<em>keskellä,</em> <em>kohdalla</em>) ja d) akseligrammit (<em>edessä</em>, <em>takana</em>). Astemääritteet jaan kahteen pääryhmään: skalaarisesti avoimiin (<em>vähän, melko, hyvin, erittäin</em>) ja sulkeisiin (<em>melkein, täysin, ihan, aivan, tarkalleen</em>). Edelliset määrittävät yleensä skalaarisesti rajaamatonta ominaisuutta ilmaisevia adjektiiveja (<em>vähän ruma – hyvin kaunis, erittäin hyvä – melko huono</em>), jälkimmäiset rajallista ominaisuutta ilmaisevia (<em>melkein tyhjä – ihan täysi, tarkalleen puolitäysi, aivan tosi – täysin epätosi</em>). Varsinaisten astemääritteiden lisäksi tarkastelen matkan ja etäisyyden ilmauksia (<em>kaksi metriä</em>). Selvitän, millaista skalaarisuutta kunkin grammiryhmän yhteydessä voidaan ilmaista ja mitä astemääritteiden ja grammien myötäesiintymisen mahdollisuus ja yhteismerkitykset kertovat grammien semantiikasta ja niiden hakualueiden luonteesta. <br /></p>