Esikouluikäisten sosiaalisten tilanteiden pelot

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee esikouluikäisten lasten sosiaalisten tilanteiden pelkoja sekä heidän käyttämiään selviytymisstrategioitaan. Sosiaaliset tilanteet ovat merkittävä osa lapsen kehitystä, ja niiden pelko voi vaikuttaa lapsen itseluottamukseen, ryhmässä toimimiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin. Sosiaalisten tilanteiden pelot voivat ilmetä esimerkiksi ujoutena, ahdistuksena tai haluttomuutena osallistua vuorovaikutustilanteisiin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia sosiaalisia pelkoja esikouluikäiset lapset kokevat ja millaisia keinoja he käyttävät niiden hallitsemiseksi.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin haastattelemalla esikouluikäisiä lapsia sekä hyödyntämällä visuaalisia ja toiminnallisia menetelmiä, kuten Lego-palikoilla tapahtuvaa leikkiä ja kuvien käyttöä. Tutkimukseen osallistui kymmenen lasta, ja aineiston analysointi tehtiin teemoittelun avulla.

Tulokset osoittavat, että esikouluikäisten yleisimpiä sosiaalisia pelkoja ovat uusien tilanteiden kohtaaminen, esiintyminen ryhmän edessä, kiusaamisen pelko sekä lääkärikäynnit. Monet lapset kokivat epävarmuutta tilanteissa, joissa he olivat huomion keskipisteenä tai joissa heidän piti toimia ennalta tuntemattomassa ympäristössä. Lisäksi haastattelujen perusteella lapset käyttivät erilaisia selviytymisstrategioita pelkojen käsittelemiseksi. Yleisimpiä keinoja olivat turvautuminen vanhempiin, erityisesti äitiin, sekä turvalliseksi koettuihin paikkoihin, kuten kotiin.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sosiaalisten pelkojen tunnistaminen ja ymmärtäminen ovat tärkeitä lapsen kehityksen tukemisessa. Varhaiskasvatuksen ammattilaisilla, kasvattajilla ja vanhemmilla on keskeinen rooli lapsen tukemisessa, jotta hän voi oppia kohtaamaan pelkonsa ja kehittämään itseluottamustaan sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimuksen tulokset tarjoavat konkreettisia suosituksia siitä, kuinka lasten sosiaalisia taitoja ja pelonhallintakeinoja voidaan vahvistaa esimerkiksi leikin, empaattisen vuorovaikutuksen ja turvallisen ympäristön avulla.