Neo-ottomanismi vai pragmaattinen geopolitiikka? : Turkin ulkopoliittisen strategian rakentuminen Lähi-idässä AKP:n kärkipolitiikkojen puheissa vuosina 2002–2023

Abstract

Tarkastelen kandidaatintutkielmassani Turkin ulkopoliittista retoriikkaa Lähi-idässä AKP:n aikakaudella vuosina 2002–2023. Selvitän Turkin ulkopolitiikan perustuvuutta neo-ottomanistiseen ideologiaan tai pragmaattiseen geopolitiikkaan. Tutkimukseni pohjautuu keskeisten turkkilaisten kärkipolitiikkojen puheisiin. Tutkimukseni perustuu laadulliseen sisällönanalyysiin ja retoriikan analyysiin Turkin poliittisesta diskurssista, jota ilmenee puheissa. Kiinnitän huomioni aineistoa tarkastellessani tapoihin, joilla ulkopoliittisia tavoitteita halutaan perustella ja oikeuttaa eri tilanteissa koko tarkasteltavien vuosien aikana. Analysoin puheita suhteutettuna niiden esityspaikkaan ja kohdeyleisöön sekä osana laajempaa tutkimuskirjallisuutta. Tutkielmani perusteella Turkki ei muuttunut ulkopolitiikaltaan ideologiseksi tai pragmaattiseksi. Se oli molempien sekoitus. Alkupuolella ulkopoliittinen diskurssi nojasi enemmän historiaan ja ideologiaan. Myöhemmässä vaiheessa turvallisuusnäkökohdat ja geopoliittiset intressit nousivat vahvemmin esiin. Ideologiset piirteet säilyivät poliittisessa retoriikassa, joskin niiden rooli siirtyi enemmän ulkopoliittisen toiminnan oikeuttamiseen. Tutkimukseni näytti myös ulkopoliittisen diskurssin vaihtelua ja sitä tapaa, jolla se selitti paitsi ajallisia muutoksia myös puhujien asemaa ja puhetilanteen kontekstia. Keskeinen johtopäätös tutkimuksessani on se, että pragmaattinen geopolitiikka tarjosi vahvemman selityksen Turkin ulkopoliittiselle toiminnalle. Ideologinen ulottuvuus säilyi kuitenkin tärkeänä osana ulkopolitiikan legitimointia.