PIENTEN VERKKOSISÄLLÖNJAKOPALVELUJEN TARJOAJIEN ASEMA DSM-DIREKTIIVIN 17 ARTIKLAN VALOSSA

Abstract

Viime vuosien tietoyhteiskunnan muutokset ja kehittyvä digitalisaatio heijastavat osaltaan myös muutoksia tekijänoikeuslainsäädäntöön. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2019/790 tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (DSM-direktiivi) on yksi näistä tekijänoikeuskentällä tapahtuneista muutoksista. Kyseinen DSM-direktiivi ja erityisesti sen 17 artikla ovat herättäneet paljon kritiikkiä eri puolilla maailmaa erilaisten toimijoiden keskuudessa. Yksi artiklaan kohdistuneista kritiikeistä koskee pienten verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien asemaa uuden sääntelyn valossa.

Tutkimus lähtee liikkeelle tästä kritiikistä käsin tarkastellen kysymyksiä siitä, minkälainen asema pienillä verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajilla on DSM- direktiivin 17 artiklan valossa ja kuinka huolehditaan siitä, että näiden asema säilyy uudesta sääntelystä huolimatta kilpailukykyisenä digitaalisilla sisämarkkinoilla. Tutkimus on luonteeltaan kriittinen lainopillinen tutkimus.

Tutkimus käsittelee verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien muutosta vastuuttomista toimijoista vastuullisiksi sekä selvittää pienten palvelujentarjoajien asemaa uuden sääntelyn puitteissa. Tämän lisäksi tutkimus tarkastelee sitä, löytyisikö vastaus pienten toimijoiden aseman turvaamiseen tekijänoikeussääntelyn ulkopuolelta kilpailuoikeuden kentältä.

Tutkimus osoittaa, että uuden sääntelyn valossa pienet verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat ovat lähtökohtaisesti altavastaajan asemassa näiden heikompien taloudellisten ja teknologisten mahdollisuuksien vuoksi. Tutkimuksessa esitellään tekijänoikeussääntelyn sisäisiä ja ulkopuolisia, kilpailuoikeudellisia, ratkaisuvaihtoehtoja siihen, kuinka näiden pienten toimijoiden asema voidaan turvata kilpailukykyisinä digitaalisilla sisämarkkinoilla.