SALATUN VIISAUDEN MESTARIT TUONELAN VIRRALLA : Teosofia ja esoteerisuus Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äidissä (1897) ja Kalevalaa koskevissa käsityksissä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen merkittävimpien kansallistaiteilijoiden joukkoon kohotetun Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) Kalevalaa koskevia käsityksiä ja taidetta esoteerisen henkisyyden ja erityisesti teosofian näkökulmasta. Tutkielmassa kysytään millaisia kytköksiä vuosina 1894–1897 tekeillä olleella Lemminkäisen äidillä on 1900-luvun vaihteessa kukoistaneeseen esoteerisuuteen ja teosofien suosimiin Kalevala-tulkintoihin.

Selvityksen kohteena on ensinnä Gallen-Kallelan paikantuminen oman aikansa uskontotieteellisiin ja Kalevalaa koskeviin keskusteluihin, jossa teosofialla oli oma roolinsa. Miten taiteilija suhtautui Kalevalaan ja millaisia verkostoja hänellä oli uskonnon- ja kansanperinteen tutkijoihin parissa? Entä miten hänen kansalliseeposta koskevat käsityksensä lähentyvät teosofien tulkintoja? Lisäksi tutkielmassa tuotetaan Lemminkäisen äidistä teosofiaan tarkentava luenta. Vaikka Gallen-Kallelan Kalevalaa koskevissa käsityksissä ja Lemminkäisen äidissä on jo pitkään nähty esoteerisuuteen viittaava juonne, aiemmassa tutkimuksessa ei näihin seikkoihin ole perehdytty syvällisesti.

Aihetta lähestytään kulttuuri- ja aatehistoriallisesti. Gallen-Kallelan tuottamia kuva- ja tekstiaineistoja analysoidaan suhteessa keskusteluihin, joita aikalaiset kävivät Kalevaa, muinaissuomalaisten uskoa ja esoteerisuutta koskien. Tutkielman ensisijaisena visuaalisena aineistona toimivat Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -teoksen erilaiset muunnokset ja sitä ajatellen tehdyt luonnokset. Kirjallinen aineisto koostuu taiteilijan käymästä kirjeenvaihdosta, muistiinpanoista ja hänen omistamaansa kirjallisuuteen tehdyistä merkinnöistä. Tärkeinä polkuina aikalaiskeskusteluihin toimivat sellaiset esoteerisuuden kannalta kiinnostavat kauno- ja tietokirjalliset teokset, joita Gallen-Kallelan voidaan olettaa lukeneen. Tutkielmassa osoitetaan Gallen-Kallelan tunteneen varsin hyvin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa käytyjä keskusteluja Kalevalaan liittyen. Hänen verkostonsa tihentyvät erityisesti sellaisten tutkijoiden ympärille, joiden tulkinnoissa painottuvat suomalaisen muinaisuskon luonnonmyyttiset tulkinnat. Gallen-Kallelan Kalevala-käsityksillä on useita yhteneväisyyksiä myös niihin tapoihin, joilla teosofit kansalliseeposta lähestyivät. Hän tarkasteli Kalevalaa pikemmin universaalista kuin kansallisesta näkökulmasta eri uskontoja rinnastellen.

Lemminkäisen äitiä tehdessään taiteilija tunsi teosofista ajattelua. Teos liittyykin läheisesti esoteerisuudelle ja teosofialle ominaisiin käsityksiin ikuisesta philosophia perennis -traditiosta ja siihen vihkiytyneistä mestareista. Näihin aiheisiin tarkentavasta näkökulmasta Gallen-Kallelan maalaus kuvaa omaa initiaatiotaan läpikäyvää totuudenetsijää, joka hakee vastausta elämän ja taiteen suuriin kysymyksiin. Teoksessa keskeisen roolin saava Lemminkäisen äiti on tarinan voimallisempi tietäjä – mestari, jonka apua ja neuvoja hänen poikansa tarvitsee vihkimyksen polullaan.