"Epävarmuus tuloista ja tulevasta on perustilanne" : tutkimus prekariaatin epävakaisuuden kokemuksista

Abstract

Tarkastelen tässä tutkielmassa suomalaisen prekariaatin epävarmuuden kokemuksia. Olen määritellyt prekariaatiksi sen ihmisjoukon, jolla ei ole pysyvää, toistaiseksi voimassaolevaa työsuhdetta ja joka kokee työelämään tai toimeentuloon liittyvää epävarmuutta. Kontekstina toimii uusklassisen taloustieteen ja uusliberaalin talouspolitiikan varaan rakennettu yhteiskunta, muuttuva työ ja näkemykset tulevaisuuden työelämästä. Selvitän, miten epävarmuus ilmenee prekariaatin elämässä, mitkä asiat prekaareille itselleen ovat tärkeitä heidän omassa tilanteessaan ja miten he niitä kuvailevat sekä min-kälaiset yhteiskunnalliset muutokset auttaisivat prekariaattia tekemään heidän elämästään vakaampaa.

Tutkimusstrategiana on laadullinen tutkimus ja metodina sisällönanalyysi. Prekaarien työurat ovat tyypillisesti pätkittäisiä. Epävarmuutta koetaan töiden jatkumisesta, toimeentulosta, omasta osaamisesta, ammatti-identiteetistä, perheen perustamisesta ja työnantajien toiminnasta. Osalla vastaajista on epävarmuudelta suojaavia tekijöitä elämässään. Yhteiskunnan järjestelmiin, omiin työllistymismahdollisuuksiin ja työnantajan toimintaan liittyen prekaarit kirjoittavat epäluottamuksesta, turhautumisesta, pettymyksistä ja epäonnistumisista antamalla näin kokemuksilleen erilaisia tunnemerkityksiä. Huonommuuden tunteita ja häpeää koetaan omien työllistymismahdollisuuksien lisäksi oman osaamisen heikoista syventämismahdollisuuksista sekä koetusta köyhyydestä.

Prekariaatin kokemat tunteet ovat positiivisia, negatiivisia tai moniselitteisiä, ja kokemuksissa korostuu subjektiivisuus. Prekaarit kokevat moraalista velvollisuutta ja aitoa halua tehdä työtä ja huolehtia itsestään, ja he ovat omaksuneet uusklassisen taloustieteen näkemyksen yksilöstä niin hyvin, että rakenteisiin kohdistettava kritiikki ei juurikaan ylety harjoitettavaan politiikkaan. Prekaarit elävät jo sitä tulevaisuuden työelämää, jossa pitää hyväksyä epävarmuus osaksi arkea. Heidän strategianaan toimia epävarmassa tilanteessa on ennakoida, valmistella ja varmistella uusia työmahdollisuuksia. Olemisen tapaa kuvaa menneen reflektointi ja jatkuva uudelleenorientoituminen tulevaan.