Rakennusurakan sopimushäiriöt ja keinoja niiden vähentämiseksi

Abstract

Rakennusurakkaa säätelee Suomen sopimusoikeudellisen lainsäädännön lisäksi rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998. Yleiset sopimusehdot ovat olleet alalla käytössä nykyisessä muodossaan jo 26 vuotta. Yleisiä sopimusehtoja on käytetty Suomessa sen eri muodoissa vuodesta 1949. Vuonna 1998 ensimmäistä kertaa yleiset sopimusehdot määräsivät riidanratkaisupaikaksi yleisten tuomioistuimen. Tämän takia rakennusurakkariitoja koskevien oikeustapausten määrä on kasvanut vuodesta 1998 lähtien.

YSE 1998:lla on tärkeä asema rakennusalan käytäntöjen muodostumisessa 2000-luvulla. Yleiset sopimusehdot ovat laajasti käytössä. Niiden asemasta alan kauppatapana on puhuttu viime vuosikymmenenä niin tuomioistuimessa kuin oikeuskirjallisuudessa, joiden mukaan vakiintuneisuutensa vuoksi yleisillä sopimusehdoilla voisi olla alan kodifikaationa merkitystä jopa rakennusalan tapaoikeutena.

Rakennusurakoissa tapahtuu vuosittain runsaasti sopimushäiriöitä johtuen osapuolten eriävistä tulkinnoista joko sopimuksen tai yleisten sopimusehtojen osalta. Mikäli osapuolet eivät pääse sopimuksen tulkinnasta yksimielisyyteen on vaarana, että osapuolet riitaantuvat ja asia jätetään yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Rakennusurakkariitoja tulisi aina välttää ja riidan ratkaiseminen oikeusteitse tulisi olla viimeinen keino. Urakkariidat ovat monimutkaisia ja tuomioistuimen päätöksistä ei osapuolilla ole varmuutta. YSE-ehtoja tulkitaan tuomioistuimissa vaihtelevasti. Yleisten sopimusehtojen laadinnan yhteydessä ei ole laadittu valmisteluaineistoja eikä sopimusehtojen osalta ole annettu sen tekijöiden puolesta lausumaa ehtojen tarkoituksesta. Tämä osaltaan aiheuttaa tulkintaerimielisyyksiä niin oikeuskirjallisuudessa kuin tuomioistuimessa.

Sopimushäiriöitä voidaan pyrkiä vähentämään erilaisin keinoin, kuten funktionaalisen sopimusteorian ja sopimusmuotoilun kautta tai YSE:ä uudistamalla. Rakennusurakoissa etenkin YSE:n menettelytapamääräyksistä poiketaan usein, joka kielii siitä, että nykyinen sopimuskäytäntö sekä YSE nykyisessä muodossaan eivät vastaa rakennusalan tarpeita. YSE-uudistuksesta on puhuttu rakennusalalla pitkään, mutta toistaiseksi uudistusta ei ole näköpiirissä. YSE:n voimassa olon ajan alan sopimuskäytäntö on kehittynyt, oikeuskirjallisuutta on syntynyt runsaasti sekä tuomioistuinten ratkaisuja on monia. Lähtökohdat seuraavalle uudistuskierrokselle ovat siis hyvät.