Lapsen emotionaalisen tarkkaavuuden yhteys lapsen tapaan olla vuorovaikutustilanteessa kahdeksan kuukauden iässä

Abstract

Emotionaalinen tarkkaavaisuus on tarkkaavaisuuden muoto, joka saa ihmisen suuntaamaan tarkkaavaisuutensa kohti emotionaalisia aistiärsykkeitä. Tarkkaavaisuuden vinouma kohti uhkaärsykkeitä on kehittynyt ihmislajille adaptiivisena selviytymiskeinona, mutta korostunut tai vähentynyt ikätyypillinen uhka- tai pelkovinouma voi olla merkki haavoittuvuudesta, kuten riskistä sosioemotionaalisille ongelmille. Vanhemman ja lapsen välisen varhaisen vuorovaikutuksen laadulla tiedetään olevan merkittävä vaikutus lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen, mutta lapsen tarkkaavaisuuden ja vuorovaikutuksen välisestä yhteydestä tiedetään vasta vähän. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko lapsen emootioihin suuntautuva tarkkaavaisuus yhteydessä lapsen tapaan olla vuorovaikutustilanteessa kahdeksan kuukauden iässä. Lisäksi tarkasteltiin, erosivatko pojat ja tytöt tai ensi- ja uudelleensynnyttäjien lapset tämän suhteen toisistaan. Emotionaalista tarkkaavaisuutta mitattiin silmänliiketutkimuksella (overlap-paradigma) ja lapsen vuorovaikutuskäyttäytymistä arvioitiin emotionaalisen saatavillaolo -asteikon lapsen muuttujilla (responsiivisuus ja aloitteellisuus). Hypoteesina oli, että lapsen vähäinen responsiivisuus ja/tai aloitteellisuus on yhteydessä joko korostuneeseen tai vähentyneeseen ikätyypilliseen pelkovinoumaan (katseen suuntautuminen pelokkaisiin vs. ei-pelokkaisiin kasvoihin). Tutkielmassa käytetty aineisto on osa laajempaa FinnBrain syntymäkohorttitutkimusta. Tutkielman otoskoko oli 159 äiti-lapsi-paria. Lapsen emootioihin suuntautuvaa tarkkaavaisuutta ja emotionaalista saatavillaoloa tutkittiin kahdeksan kuukauden iässä. Analyyseissä käytettiin askeltavaa lineaarista regressioanalyysiä. Pelkovinouma yksin ei selittänyt lapsen responsiivisuutta tai aloitteellisuutta eikä sukupuolten välillä havaittu eroja tämän suhteen. Sen sijaan pelkovinouman ja äidin aiempien synnytysten lukumäärän (ensi- / uudelleensynnyttäjä) yhdysvaikutus selitti sekä responsiivisuutta että aloitteellisuutta tilastollisesti merkitsevästi niin, että uudelleensynnyttäjien lapsilla havaittiin negatiiviset korrelaatiot pelkovinouman ja responsiivisuuden sekä aloitteellisuuden välillä, mutta ensisynnyttäjien lapsilla yhteyttä muuttujien välillä ei havaittu. Lisäksi äidin koulutustason havaittiin selittävän lapsen responsiivisuutta ja äidin masennusoireilun selittävän lapsen aloitteellisuutta. Uudelleensynnyttäjien lasten responsiivisuuden havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevästi suurempaa verrattuna ensisynnyttäjien lasten responsiivisuuteen. Tulokset viittaavat siihen, että lapsen pelkovinouman ja emotionaalisen saatavillaolon välillä saattaisi olla yhteys. Muuttujien ei välttämättä ole yksiselitteistä ja suoraa yhteyttä, vaan yhteyden taustalla voi olla esimerkiksi jokin kolmas tekijä tai yhteys voi olla epälineaarinen. Aihe vaatii jatkotutkimusta, jotta ilmiötä ymmärrettäisiin paremmin.