Maksuvalmiusvaatimus ja suurten eurooppalaisten pankkien kannattavuus
Ladataan...
1.03 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Baselin pankkivalvontakomitea esitteli vuonna 2010 Basel III -kehyksen, jossa se muun muassa
tiukensi pankkien pääomavaatimuksia sekä esitteli kaksi uutta likviditeettivaatimusta. Näistä
likviditeettivaatimuksista toinen on maksuvalmiusvaatimus (LCR). LCR mittaa pankin lyhyen
aikavälin likviditeettiä ja sen kykyä selvitä maksimissaan 30 päivää kestävästä likviditeettiin
kohdistuvasta stressitilanteesta.
LCR on uutuutensa vuoksi mielenkiintoinen ja ajankohtainen tutkimuskohde, sillä sen
vaikutuksia ole tutkittu vielä paljoa. Pankkien kannattavuus taas on merkittävä asia, ja
pankkimaailman muutosten aikana tyypillisesti tutkitaan pankkien kannattavuuksia. Tästä syystä
tässä tutkimuksessa tutkitaan LCR:n vaikutuksia pankkien kannattavuuteen. Kannattavuutta
mitataan tässä tutkimuksessa pääoman tuottoasteella, oman pääoman tuottoasteella sekä
nettokorkomarginaalilla.
Tutkimuksen aineisto koostuu suurista eurooppalaisista pörssilistatuista liikepankeista. Aineistoa
on kerätty vuosilta 2017–2020, koska tunnusluvun uutuuden vuoksi dataa ei ole saatavilla tätä
edeltävältä ajalta. LCR:n ja kannattavuuden yhteyttä tutkitaan tässä tutkimuksessa empiirisesti, ja
tutkimuksen empiirisessä osiossa käytettävä menetelmä on kaksivaiheinen pienimmän
neliösumman menetelmä. LCR:n ja kannattavuutta mittaavien tunnuslukujen lisäksi empiirisessä
mallissa käytetään apuna pankki- ja makrotason kontrollimuuttujia sekä instrumenttimuuttujia.
LCR:n vaikuttavan eri kannattavuuden mittareihin eri tavoin. Vaikutus pääoman tuottoasteeseen
on tilastollisesti merkitsevä ja negatiivinen, eli korkeamman likviditeettitason omaavat pankit
saavat pääomalleen matalampaa tuottoa. Toisaalta vaikutus nettokorkomarginaaliin on
tilastollisesti merkitsevä ja positiivinen, eli korkeamman likviditeettitason pankit saavat kerättyä
korkeampia nettokorkomarginaaleja. LCR:n vaikutus oman pääoman tuottoasteeseen on pääoman
tuottoasteen tapaan negatiivinen, mutta siitä poiketen ei kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä.
Vaikutusten havaitaan olevan niin suuria, että niillä on merkittäviä vaikutuksia pankkeihin.
Tutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoisia, ja aihetta on sen syytä tutkia lisää. Jos LCR-vaatimus
pakottaa pankkeja pitämään korkeampia likviditeettitasoja ja korkeammat likviditeettitasot
painavat pankkien kannattavuustasoja alaspäin, voi tällä olla suuriakin vaikutuksia. Aihetta olisi
mielenkiintoista tutkia lisää varsinkin muutaman vuoden kuluttua, kun aineistoa on saatavilla
pidemmältä aikaväliltä. Laajemman aineiston myötä olisi mielenkiintoista tutkia myös, miten
LCR:n korottamisen aikaan saamat efektit vaikuttavat pankkisektorin sekä talouden toimintaan
laajemmin.