Diskonttokoron määrittäminen investointilaskelmissa : kvalitatiivinen tutkimus vuosien 2011–2022 nollakorkomaailmasta ja riskittömästä korosta

Abstract

Finanssikriisi aiheutti vuonna 2008 merkittäviä muutoksia talouteen ja vaikutti keskuspankkien harjoittamaan rahapolitiikkaan. Vuosien 2011 ja 2022 välillä ohjauskorkoa ei nostettu kertaakaan ja valtion velkakirjat painuivat negatiiviselle tasolle, jolloin voidaan puhua poikkeuksellisesta investointiympäristöstä. Rahapolitiikan välittymismekanismin vuoksi myös markkinakorot, kuten valtioiden velkakirjat, painuivat myös ennätyksellisen matalalle. Ohjauskorko on keino, jolla keskuspankit vaikuttavat rahan hintaan. Rahan hinta vaikuttaa edelleen siihen, millaista tuottoa yrityksien on odotettava pääomalleen. Valtion velkakirjoja on tavanomaisesti pidetty riskittömän koron mittarina. Riskitön korko on yksi osa diskonttokorkoa DCF-malleihin perustuvissa investointilaskelmissa. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, ettei diskottokoron määrittämisestä ole olemassa yhtä ainoaa vakiintunutta tapaa. Tutkijoilla ei ole selkeää kuvaa diskonttokoron määrittämisestä, mikä on toinen merkittävästi investointilaskentaan vaikuttavista tekijöistä kassavirtojen lisäksi. Tämän työn tarkoituksena on selvittää, miten pitkään jatkuva matala korkotaso vaikuttaa yrityksien investointilaskelmiin reaali-investointeihin Suomessa ja mitä yritykset käyttävät riskittömänä korkona ja diskonttokorkona. Kirjallisuus antaa monenlaista tulkintaa diskonttokoron määrittämisestä. Sen perusteella on vaikeaa sanoa, mikä on käytännön tapa diskonttokoron määrittämiseen. Aiheesta on kvantitatiivista tutkimusta, mikä antaa vastauksia käytettäviin diskonttokorkoihin ja käytettyihin investointimenetelmiin. Ne eivät kuitenkaan anna syvällisempää vastausta diskonttokoron määräytymisestä. Tämä tutkimus antaa haastateltavien avulla tietoa siitä, kuinka suomalaisissa yrityksissä määritellään diskonttokorko investointilaskelmissa. Tutkimus täydentää aikaisempia kvantitatiivisia tutkimuksia selittämällä diskonttokoron määräytymistä käytännön tasolla kahden asiantuntijan lausuntojen avulla. Yksi tuloksista on, että negatiivinen korkomarkkina lisää ongelmallisuutta investointilaskelmissa. Toisena merkittävänä löydöksenä havaittiin, että investointien määrä kasvoi matalampien korkojen ansiosta. Yrityksien varallisuuserät kasvoivat ja halpaa rahoitusta oli helpommin saatavilla. Tutkimus selkeytti kirjallisuudessa esiintyvää problematiikkaa haastateltavien vastauksien kautta. Investointilaskelmien tekijällä voi olla hyvinkin subjektiivinen menetelmä investoinnin arvioittamiseen, mutta suurimpana ohjaavana tekijänä on omistajien tuottovaatimus. Käytännön tasolla DCF-menetelmä on tärkeä työkalu investoinnin arvon määrittämisessä, mutta harvemmin käytetään oppikirjamaista tapaa diskonttokoron määrittämisessä. Tärkeimpänä ohjaavana tekijänä diskonttokoron määrittämisessä havaittiin olevan omistajan tuottovaatimus, jota investointilaskelmien diskonttokorot peilaavat.